Vihdoin koitti se kaunis päivä, jolloin allekirjoittanut ystävineen päätti ajan olevan vähintään korkea hieman suuremmille lonkkarisessioille kehä kolmosen ulkopuolella. Toiveikkaina laitoimme facebookit yms. sosiaaliset mediat tiedotteita täyteen, puskaradiota unohtamatta.

Vihdoin sessaripäiväksi sovittu päivämäärä koitti, ja siirryimme toisen järjestäjän kanssa mahdollisesti Jyväskylän tunnetuimmalle lonkkarispotille – Ainolan shikaaneille. Tämä ainutlaatuisen kaunis ässämäki on sijoitettuna Kuokkalan sillan kupeeseen,  Jyväsjärven rantaan. Spotti tarjoaa neljä eritasoista mutkaa sekä sopivan loivat flättiosuudet vauhdin pumppaamiseksi tahi vähentämiseksi. Ensimmäinen kurvi lienee helpoin vauhdin ollessa vielä hiljainen. Toinen kurvi tarjoaakin jo hieman enemmän haastetta, oikealla kaartuvaan neulaansilmään ennättää kerääntyä jo melkoisesti vauhtia. Kolmas mutka on jotain ensimmäisen ja toisen väliltä. Vasemmalle kääntyvä, ei niin jyrkkä kuin toinen. Viimeisenä on vuorossa ehdottomasti haasteikkain mutka. Vaikeuskerrointa lisäävät poikkeuksellisen tiukan mutkan lisäksi suuri nopeus sekä fataalisti sijoitetut valopylväs, penkki, sekä roskis.

Saapuessamme paikalle meitä odottikin jo yksi mies lautansa kanssa, vaikka saavuimme noin varttia ennen sessareiden “virallista” alkua. Hädin tuskin saimme vaihdettua kuulumisia, kun paikalle alkoi saapua toinen toisensa perään kaikennäköistä väkeä. Meitä yhdisti kaksi asiaa – aivan liian pitkä skeittilauta ja halu laskea porukalla.  Rupesimmekin lähes välittömästi nöyryyttämään asvalttia lautoinemme.

Kaikki tuntuivat nauttivan täysin siemauksin tästä Jyväskylän kaupungin lahjasta lonkkarikansalle. Kolareiltakaan ei tunnetusti säästytty, vaan alueelle ripoteltuja ruusupuskia tuli tutkittua silloin tällöin harvinaisen läheltä. Taisipa joku ottaa treffit lyhtypylväänkin kanssa pahamaineisessa Viimeisessä Mutkassa.

Parin tunnin intensiivisen mäenlaskun jälkeen päätimme siirtyä polkemaan hieman matkaa. Suunnitelmissa olikin jo aikaisemmin ollut lähteä kiertämään Jyväsjärven rantaraittia. Hyvää asvalttia, monipuolista maastoa ja rehevien puiden varjostus. Voiko enempää vaatia? Filosofointi jätettiin silti sikseen, ja lähdimmekin 17-päisellä porukalla polkemaan kohti Ainolaa ja Mattilanniemeä yhdistävää siltaa. Ylitimme sillan ja jatkoimme aina Kaupungin keskustaan saakka, jossa herätimmekin runsain mitoin huomiota lautoinemme. Oli mahtava näky, kun liki parikymmentä lonkkaria viilettää pitkin Jyväskylän ydinkeskustaa!

Tässä vaiheessa infernaalisen lämmön tuottamat nestevajarit pakottivat meidät ostoksille. Pikaisen ostoskimaran ja nesteytyksen ohessa joku sai idean. Mennään hissillä kaupan yhteydessä olevan nelikerroksisen parkkitalon ylimmälle kannelle ja lasketaan koko matka alas! Valtavan kannatuksen saattelemina pakkauduimmekin koko porukka yhteen hissiin ja matkustimme katolle saakka. Kun hissin ovet avautuivat, näky mykisti kaikki! Smoothit linjat odottivatkin vain laskijaansa ja kiusana oli vain kourallinen autoja. Pidemmittä puheitta lähdimme kukin vuorollaan nautiskelemaan loppumattomilta tuntuvista kaarteista. Alas päästyämme oli selvää, että tämä pitää tehdä uudestaan. Nappasimme siis hissin uudestaan korkeuksiin, jossa meitä odotti vartija. Hänellä olisi ollut varmaan meille kovasti asiaa, mutta lonkkari pehmeällä betonilla sattuu olemaan melkoisen oiva pakoväline. Näin kävikin, että kevyissä adrenaliinirusheissa lautailimme samaa reittiä alas asti ja poistuimme paikalta.

Tämän jälkeen suuntasimme vanhan poliisitalon edessä tönöttävälle ylikulkusillalle, jonka toisessa päässä on erittäin laskettava spotti: 360 astetta kääntyvä, polkupyörille suunniteltu laskeutumiskaista ylikulkusillalta katutasoon. Näihin erittäin laajoihin kaarteisiin saikin kokeiltua erilaisia temppuja ilman että olisi mielessään kiroillut kun unohti allekirjoittaa oman testamenttinsä. Hetken laskettuamme päätimme siirtyä vielä kaupan kautta Lutakko Sunny Beachille rentoutumaan pitkän päivän jälkeen. Useimmat heittivätkin tässä vaiheessa jo paidat pois ja kengät jaloistaan; oli vuoro kokeilla maanläheisempää liikkumistapaa. Kun porukalla viiletetimme pitkin rantaa kiertävää pyörätietä barefoottina, vienon tuulenvireen hyväillessä kroppaa todella muisti, mistä tässä lajissa todella olikaan kysymys.

Pari tuntia herätimme kauheutta vilvoittavien vesien äärellä, uskaliaampi yksilö saattoikin pulikoida vielä liki jäätävissä lämpötiloissa lilluvassa Jyväsjärvessä. Aikamme fiilisteltyämme alkoikin jo päivä painaa päälle ja yksi toisensa jälkeen aloimme tehdä lähtötoimenpiteitä, olivathan kaukaisimmat vieraat tulleet Kuopiosta asti. Allekirjoittanut sanoikin itselleen useaan otteeseen, ettei hetkeen ole viettänyt näin mainiota päivää. Erityisesti mieltä lämmitti osallistuneiden asenne sekä halu harjoittaa tätä rakasta ja hienoa urheilumuotoa yhdessä samanhenkisten ihmisten kanssa.

Haluan kiittää kaikkia sessareille osallistuneita mahtavasta päivästä. Tämä todella yllätti suurimmatkin odotukset. Muistakaa pitää korvanne auki tulevien sessareiden tiimoilta!

-Tuure