Ruhjeilla ’09

Julkaistu: 20.07. klo 20:20

0



Tiukka shikaani aiheutti runsaasti näyttäviä ulosajoja sekä tyylikkäitä driftauksia kuten tässä.

Tiukka shikaani aiheutti runsaasti näyttäviä ulosajoja sekä tyylikkäitä driftauksia kuten tässä Samilla (vas.). Keskellä Jenni ja oikealla Hamboardilla aseistautunut Miika. Kuva: Mikko V.

Stadikan mäet ovat jokaisen helsinkiläisen mäenlaskijan peruskauraa, mutta harvempi lokaalikaan päästelee Uimastadika-Pallokenttä -mäessä täysiä. Lauantaina Ruhjeen ensimmäisissä kisoissa kriittinen mäkeä halkova tie suljettiin ja kaikki halukkaat pääsivät kokeilemaan rajojaan. Toisinaan käytiin myös nurmikon puolella.

Kisaa mäkeen on yritetty eri tahojen toimesta järjestää jo pidempään, mutta haastava sijainti Olympiastadionin, Uimastadionin sekä Finnair Stadiumin puristuksissa on aiheuttanut väenpaljouksineen päänvaivaa. Tällä kerralla onni oli kuitenkin laskijoiden puolella, sillä aurinko paistoi pilvettömältä taivaalta, HIFK oli viikon kesätauolla ja Stadionillakaan ei ollut Brucen keikkaa. Kun lukuisat ohi kulkeneet poliisipartiotkin hyväksyivät radiopuhelimin vahvennetut varotoimet, saatiin kisat päätökseen ilman ikäviä keskeytyksiä.

Kisaan ilmoittautuneet koossa briiffausta varten.

Kisaan ilmoittautuneet koossa briiffausta varten.

Tapahtuma oli määrätty alkamaan klo 12, mutta puolilta päivin edes järjestäjät eivät olleet ehtineet paikalle. Kun äänentoisto ja aggregaatti oli saatu pystyyn, paikalla oli järjestäjien lisäksi ehkä viisi ihmistä. Ujot hikikarpalot hiipivät siinä jo itse kunkin otsalle, kun vielä käytiin noutamassa levysoittimet ja grilli. Tuon tunnin operaation aikana paikka oli kuin olikin kuitenkin pamahtanut täyteen väkeä (Mikon laskelmien mukaan parhaimmillaan noin 70 henkeä), ja kisat saatiin toteutettua luontevasti. Kisaan ilmoittautui 17 henkeä, eikä ilmoittautumatta jättäneitä laskijoita ruvettu hiillostamaan mukaan mäen haastavuuden takia – ensi vuoteen mennessä jokainen voi hioa ajolinjat kuntoon tuohon kohtalokkaaseen shikaaniin.

Kisamäki Uimastadionin ja Olympiastadionin kupeessa.

Kisamäki Uimastadionin ja Olympiastadionin kupeessa.

Kisamäkenä (katso kartta) päästiin tänä vuonna käyttämään reittiä, joka lähtee Uimastadionin etuoven edestä, kaartuu Etelään kohti parkkipaikkaa, mutta kääntyy pian uudestaan jyrkästi oikeaan bänkistä puun ja lyhytpylvään välistä. Jyrkkenevä mäki risteää Olympiastadionin takaparkkipaikalle vievän tien kanssa ja syöksyy edelleen alas kohti pallokenttiä. Tänä vuonna erikoisuutena oli maalialueelle eksynyt hiekkadyyni, joka aiheutti varsinaisen kisalaskunkin jälkeen jännitysmomentteja.

Alkuerissä karsittiin 17 laskijasta kolmen laskijan heateissa välieriin 12 parasta, jotka toteutettiin neljän laskijan kertarykäyksin. Kuten arvata saattaa, neljä laskijaa ahtaalla radalla ja etenkin tiukassa shikaanissa aiheutti mutkaan paljon näyttäviä ulosajoja, joista yleisö sai hieman jännitystä iltapäiväänsä.

Supersemifinaaleihin pääsi kuusi parasta laskijaa, jotka jaettiin kahteen heattiin. Sinne asti selvisivät allekirjoittaneen lisäksi Michael, Sami, Teppo sekä finaaliin yltäneet Pasi ja Samuli. Paine rupesi olemaan semifinaaleissa jo niin kova, että jarruttelua ei enää juuri nähty ennen mutkaa – ulosajoja sitäkin enemmän.

Voitto! Samuli (oik.) tuulettaa, Pasi irvistää finaalilaskun kaartuessa maalisuoralle.

Voitto! Samuli (oik.) tuulettaa, Pasi irvistää finaalilaskun kaartuessa maalisuoralle.

Finaali kahden entisen kuopiolaisen, Pasin ja Samulin välillä ratkesi lopulta sekin melko yllättävästi, kun aluksi johdossa ollut Pasi ajoi ulos ja hukkasi lautansa. Samulikin kävi nurmikolla, mutta pysyi kuitenkin lankkunsa päällä. Pasi ei sen sijaan löytänyt lautaansa missään vaiheessa, vaan joutui lainaamaan lautaa yleisöltä. Niinpä jännitys säilyi aivan loppuun saakka, kuten kunnon finaalissa kuuluukin.

Perinteinen yhteislasku.

Perinteinen yhteislasku.

Kisan jälkeen kaikki laudalla varustetut kutsuttiin perinteiseen yhteislaskuun, ja laskijoiden määrä tuplaantuikin miltei kolmeenkymmeneen. OD:n deejiit soittivat koko tapahtuman ajan levyjään ja grillikin saatiin tulille kisan jälkeen. Monelle kilpailijalle tapahtumasta jäi konkreettisia muistoja arvomerkkien muodossa: palanut iho ja ruhjeet komistavat ketä tahansa laskijaa. Seitsemän aikaan tapahtuma jatkui Mäntymäen kentän laidalla sijaitsevalla Olympix-terassilla, jossa levyjensoitto jatkui ja olut virtasi. Kärkikuusikko sai muistoksi muutakin kuin ruhjeita, nimittäin Extremevideo lahjoitti laatikollisen violetteja (83a) Orangatang-mäkirenkaita.

Voitonjuhlat!

Voitonjuhlat!

Palkintojenjaossa Sami (vas.) kuittasi Orangatangin renkaat.

Palkintojenjaossa Sami (vas.) kuittasi Orangatangin renkaat.

Tapahtuma onnistui siis kaikin puolin mallikkaasti, ja suurinta ihmetystä aiheutti se seikka, että poliisi suhtautui kisailuun suorastaan kannustavasti – toisin kuin eräs autoileva herrasmies joka miltei ajoi toimitsijan yli. Viimeistään ensi kesänä ohjelmassa on jotain samansuuntaista, hieman tarkemmin hiotuin askelmerkein.

Ruhje kiittää jokaista tapahtumaan osallistunutta sekä lukuisa vapaaehtoisia toimitsijoita ja järjestelijöitä!

Teksti: Timo
Kuvat: Mikko V., Timo, Julle

Linkkejä muiden mediaan

http://s131.photobucket.com/albums/p316/heileh/Ruhje%20Sessions_180709/

http://www.onneaetsimassa.fi/ruhje/

http://deviate.fi/~ifreq/ruhje

Jaa ja nauti:
  • Print
  • Digg
  • del.icio.us
  • Facebook
  • Google Bookmarks
  • email
  • Live
  • MySpace
  • Netvibes
  • PDF
  • RSS
  • StumbleUpon
  • Twitter