Lajiliiton (S.U.L.A.T.T.O. eli Suomen Lajiliitto) Ruotsin-valloitus sujui perinteitä kunnioittaen. Suomi-poikain kolmikko ponnisti kahdeksan parhaan joukkoon, joten tavallaan alkuperäinen tavoite viidestä suomalaisesta kymmenen parhaan joukossa voidaan katsoa saavutetuksi.

Lajiliiton 15-henkinen iskuryhmä teki maihinnousun Ruotsin maaperälle 12.8.2010 käyttäen apunaan kahta Viking Linen sponsoroimaa mahalaskualusta. Pian ensimmäisen aallon saapumisen jälkeen lajiliitto rapsakoine johtohahmoineen havaitsi, että ruotsalaiset ovat oikeastaan ihan mukavaa väkeä ja siirtyi paikalliseen puistoon palautumaan öisen merimarssin rasituksista.

Paikalliset yhteyshenkilöt tutustuttivat meidät toisena päivänä kisamäkeen, Högdalenin kauniiseen kukkulaan Tukholman lähiössä. Mäestä voidaan sanoa, että se on pitkä, jyrkähkö, eikä sisällä kuin oikeastaan kaksi tiukahkoa mutkaa – missään kohdassa ei ollut tarvetta driftata. Niinpä teknisten driftien sijasta huomio suorituksissa keskittyi pommitus-tuckin (suom. mäenlaskukyykky aka kyykkäys) hiomiseen ja muuhun yleiseen aerotukseen. Hienointa harjoitussessareissa oli seurata omaa ja muiden kehitystä: osa laskijoista jarrutteli alkuillasta, mutta kaikki pääsivät muutamassa tunnissa pommituksen makuun.

Itse kisapäivänä aurinko porotteli puolipilviseltä taivaalta ja lämpöä oli vajaa kolmisenkymmentä astetta. Ainoastaan muutama (ruotsalainen) laskija turvautui nahkapukuun, moni luotti oman ihonsa virtaviivaisuuteen ja laski paidatta. Nähtiinpä väliajalla myös alaston mahalugelasku. Osallistujia oli 62, ja ikähaarukka oli suunnilleen 13-40, eli hyvin laaja verrattuna suomen kisoihin. Erityismainintana täytyy sanoa, että Ruotsin nuoret kuskit jätättivät kokeneempiakin laskijoita, joten jalkoihin jäävistä pikkunappuloista ei ollut kyse.

Alkuperäinen ison mittakaavan kisa peruttiin juuri kun saimme varattua laivamatkat, joten lopulta kyseessä oli puhdas outlaw-kisa, ja kenties hyvä niin. Itse en ainakaan jäänyt kaipaamaan live-bändejä – laskeminen sai kaiken huomion. Kuuden laskijan hiitit jäivät huhuksi, ja hiittiin arvottiin neljä henkilöä kansalaisuuteen katsomatta. Hiittien taso vaihteli jonkin verran, ja eräässäkin hiitissä oli mukana Freebord-laskija, joka lähinnä carvaili mäen alas – toisissa hiiteissä miltei kaikilla oli umpikypärä ja pommikoneet alla.

Suomalaisen pommituskulttuurin vähäisyydestä huolimatta iskuryhmämme pärjäsi kisoissa erinomaisesti. Semifinaaleihin asti pääsivät ainakin Janne S., Ville H. ja Janne L., joista Janne L. laski finaalissa kuudenneksi edustaen suomalaista kärkeä.

Kisan taso oli erittäin kova, mutta kaikesta huolimatta henki erittäin hyvä. Vakavilta onnettomuuksilta vältyttiin: kukaan ei tietääkseni joutunut sairaalaan toisin kuin edellisvuonna. Niinpä voidaan sanoa, että kisat olivat hieno kokemus ja hyvä alku Lajiliiton maailmanvalloituspyrkimyksille  – ensi kesänä joukolla IGSA-cuppia kiertämään! Makon & kumppaneiden hienosti käynnistämä Suomi-edustus kansainvälisissä kilpailuissa kasvakoon vuosittain määrässä ja laadussa!

Netti rupeaa olemaan pulloillaan erinäistä videonpätkää ja kuvamateriaalia, mutta Team Finlandin kypäräkameroilta kaapatut tiedostot on tarkoitus laittaa myös yhteen pötköön lähipäivinä.

Kiitos kaikille matkaan osallistuneille ja erityisesti sitä järjestäneille: Aapolle ja Janne S:lle. Ensi vuonna uudestaan!

Teksti ja kuvat: Timo