Tässä jutussa voit seurata miehiämme Lapin lumoissa. Ensimmäinen päivitys tulee Oulun kulmilta:

Matka on alkanut. Ajoimme ensin Ouluun tutustumaan Suomen pooli-mekkaan eli sinne betoniparkille minkä nimeä en muista. Pooliosasto oli lonkkarille aivan loistavaa pumppailualustaa ja koska kamat olivat aika suuria, tuli kruisittu pooleja lähinnä lonkkarilla. Suosittelen lämpimästi. Saimme nautiskella parkin herkkulinjoita auringon paisteessa aivan keskenämme, sillä saapuessamme ouluun oli kello noin viisi aamulla. Seitsemän aikaan lauantaiaamuna saapuivat ensimmäiset juniorit kolistelemaan lautojaan ja me siirryimme kohti Iso-Syötettä ensimmäiseen korkeanpaikanleiriimme lepäämään. Noin kahdeksi tunniksi. Aamulla nimittäin kodan oven avasi pikkupoika joka alkoi huutamaan isälleen kurkkusuorana että täällä nukkuu ihmisiä. Huusi monta muutakin toteamusta jonka jälkeen kodassa ei enää nukkunut ihmisiä. Aamu alkoi aika väsyneissä mutta odottavan pelonsekaisen innostuneissa tunnelmissa. Kohta päästäisiin vihdoinkin harrastamaan alamäkirullalautailua niinkuin se tulisi tehdä. Kovaa ja pitkään!

Vuorokausirytmi on jo nyt kääntynyt mukavasti päälaelleen ja taitaa olla niin, että nyt sunnuntaina elämme vasta lauantaita. Viimeyön pommitimme Pikku- ja Iso-Syötettä. Asfaltti oli raffii suomiflättii, mutta täysin vedettävissä. Pikkusyötteen assut olivat hieman raffimmat, mutta siellä ei onneksi tarvinnut driftata kuten isolla syötteellä. Iso-Syäte tarjoili aika jatkuvaa kuudenkympin losottelua lukuisillä pre-driftattavilla kurveilla, joista useat olivat “harvinaisia” righteja! Laskun pituus noin 2,4 km ja laskuaika noin 2,5 min. Voi pojat. I’m in heaven.

Tänä aamuna heräsimme komeaan ukkosen paukkeeseen ja mielessämme teimme jo lähtöä pohjoiseen. Lappiin. Seuraavana kohteen tulee olemaan kaunispää inarissa jota odotetaan kuin kuuta nousevaa. “Suomen Maryhill” on ennakko-odotuksenamme. Saa nähdä. Ukkosen pauke loppui jo aikaa sitten ja nyt latailemme akkuja ja teemme ruokaa. Pian luultavasti taas lasketaan Isoa-syötettä jos ei taivas repeä. Huomenna varmaan siirrymme pohjoiseen, jossa nettiin pääsystä ei ole takeita. Raporttia sitten jossain vaiheessa. Peace out.

PS. poistin kaiken tähän mennessä kuvatun kuvamateriaalin gopron kahden napin ja kolmen kirjaimen käyttöliittymän ansioista. Onneksi syötteen laskuja on muidenkin kameroissa ja tänään ehkä saadaan lisää.

Jatkoa seuraa, pysy taajuudella…

Dukes of Downhill on päässeet Napapiirin tuolle puolen:
Maanantai 18:30
Heräsimme juuri kaunispäältä, hieman puurajan alapuolelle kyhäämästämme pressu-laavusta. Sunnuntaista en ole varma, mutta sateen ropinasta tiesin että elämme nyt maanantaita. Heräsin juuri ennen ukkosen alkamista, mutta onneksemme sade loppui pian ja tiet kuivuvat vauhdilla.

Aamulla saapuessamme kaunispäälle otettiin ensimmäiset laskut huipulta. Melko absurdia läpsytellä slaidihanskoja ja ajaa kohti satapäistä porolaumaa joka päivysti keskellä tietä. Tajusivat hölmöläiset kuitenkin antaa kivasti tietä, juosten porukalla huitsin nevadaan ja pääsimme jatkamaan kahden kilometrin losotusta puuttomalla tunturilla.

Eilen siis siirryimme syötteeltä monen mutkan kautta suomen maryhilliin. Ensin ajoimme taivalvaaraan jonka päältä tuli erittäin mukava ja vauhdikas pommituspätkä parilla kurvilla ja noin 70km/h vauhdilla varustettuna. Tätä hupia kesti kaksi laskua ennen kuin poliisit saapuivat paikalle. Onneksemme olimme juuri pakanneet itsemme autoon valmiina siirtymään mäen päälle, mutta nähdessämme maijan, kurvasimmekin smoothisti toiseen suuntaan ja se siitä.

Siirryimme kohti pyhää, mutta tarkastimme toki rukan matkalla. Ilman syvempää tutkiskelua ruka ei tarjonnut mitään mullistavaa näiden leveysasteiden standardeilla, mutta laskimme mukavan auringonlaskupommituksen ennen kuin jatkoimme Pyhälle, jossa odotti varsin miellyttävä neljän mutkan ja yhden slaidin vauhtimäki loistavalla asvaltilla varustettuna. Kaiteet ja katukivet tekivät tästä hieman edellisiä mäkiä hazardimman, mutta asennoitumalla oiken oli tämäkin mäki aivan timanttia!

Ukkoluosto tarjosi reilun kilometrin mittaisen täydellisellä asvaltilla varustetun mutkatien joka oli kuin Aulangon ja Messilän yhdistelmä, mutta täydellisellä alustalla ilman driftejä. Kädet seläntakana pystyi nämä kurvit klaaraamaan. Oijoi. Hubaahubaa. ja poroi.

Osa kolme
Levi

Saavuimme yöllä leville ja tarkastimme ilmeisimmän mäen joka nousee levin rinteillä sijaitsevalle hotellille (tuikku tms?). Hihkuminen alkoi heti mäen alussa huomatessamme että asvaltti oli silkinpehmeää ja tie aivan eeppinen mitoiltaan ja muodoiltaan. Parin kilometrin kyyrytys loivasti kaartelevassa ja kumpuilevassa levin tunturimaisemassa oli täydellinen paikka suorittaa suomen epävirallinen nopeusennätys heti ensimmäisellä laskulla. 80km/h. Niin. tiehän menee melkein tunturin huipulle asti, mutta yläosa on melko laskukelvottomalla alustalla varustettua. Löytyihän sitä paljon puhuttua lappiassuakin viimein.

Toinen levin ympäristöstä spottaamistamme mäistä on 3,5 kilometriä pitkä losotus, jonka alku on hieman kapeampaa kaksikaistaista mökkitietä, johon oli ripoteltu mukavasti neulansilmiä ja herkkusweeppereitä. Niin ja täydellistä asvalttia. Tässä kohtaa vauhtia kertyy noin 50km/h ja kurvit taittuu mukavasti tukissa. Sitten tie liittyy isommalle tiellä ja jatkuu piiiiitkällä kaarteella jossa vauhti yltyi auton mittarin mukaan 85km/h.

T Ä Y D E L L I S T Ä.

Nyt olemme matkalla takaisin isosyötteelle, mutta pysähdyimme rovaniemelle hausmyllyn keikkaa kuuntelemaan tähän kävelykadulle. ihQ

————

Lappi on valoitettu, miehemme ovat takaisin sivistyksen parissa ja edit-huoneessa käy kova kuhina. Videota luvassa varmasti moneltakin eri taholta. Odottakaas vaan!!