Cult Classic-renkaat ovat monipuoliset yleisrenkaat perussuomalaisille röpö-asfalteille aka. persulteille. Classicit soveltuvat niin matkan tekoon, kurvailuun, pumppailuun kuin slaidailuunkin. Omimmillaan ne tuntuvat olevan varsinkin stand-up slaideissa, pidon ja luistavuuden välisen suhteen ollessa tähän puuhaan erinomainen. Omankin lautani alle renkaat kotiutuivat tästä syystä. Kun renkaita puskee kiinni tien pintaan on pito varsin hyvä; Pumppailu ei tuota ongelmia ja renkaat myös rullaavat mukavasti. Kun iskee tarve driftata tai slaidata, saa Classiceiden pidon katoamaan pienellä kevennyksellä, niiden irroten slaidiin erittäin smoothisti. Meno ei ole tökkivää, eivätkä renkaat karkaa alta. Alkuun en oikein tahtonut uskoa että samassa renkaassa voi olla niin paljon pitoa ja slaidaavuutta, mutta tässä
uretaaniseoksen ja rengasprofiilin epäpyhässä liitossa se on mahdollista. Mystothane!

Classicit ovat mitä mainioin valinta monipuoliseen rullailuun ihmiselle jonka intohimo ei ole renkaiden jatkuva vaihtaminen vaan enemmänkin freeride-rullailu. Oikeastaan renkaiden vaihto tulee vastaan vain, jos tarvitsee tehdä kovassa vauhdissa pre-driftejä tai haluaa treenata teknisiä slaideja todella kovilla ja liukkailla renkailla. Classiceilla voi hyvin pommittaa aulankoa ja siirtyä suoraan ahvenistolle slaidaamaan vaikkapa pitkiä 720-asteen slaideja. Pystyslaideihin mieltyneelle Classicit ovat the Renkaat! DH-hommiin en clasSICKkeja kuitenkaan valitsisi.

Klassikot toimivat myös kovemmissa vauhdeissa suoritettaviin pre-drifteihin, mutta vaativat hieman totuttelua. Kun pehmeillä ja pitävillä renkailla on tottunut siirtämään painoa laudalta enemmän käden päälle, täytyykin Classiceilla paino pitää lähestulkoon kokonaan laudan päällä, jos mielii tiellä pysyä. Renkaat nimittäin slaidaavat todella hyvin kun painoa keventää. Kun tekniikan tajuaa, toimivat Classicitkin esim. Påminne-tyyppiseen kurvailevaan vauhtiajoon ihan hyvin. Ongelmaksi muodostuu tällaisessa käytössä lähinnä niiden kuluvuus. Kun drifatataan kovasta vauhdista paino kokonaan laudan päällä, kuluvat renkaat todella nopeasti. Erehdyin rullamaan yhdet Påminne-sessiot pelkästään Classiceilla unohdettuani vaihtorenkaat kotiin ja sessareiden jälkeen yksi rengas oli muita puoli senttiä pienempi! Normaalikäytössä ne eivät tällaista tahtia onneksi kulu. Jos Classiccejaan haluaa predrifteillä raiskata, niin suosittelen vaihtamaan renkaiden paikkaa useasti jopa yksien sessareiden aikana. Renkaat toimivat mahtavasti pystydriftailuun ja speedcheckkeihin, mutta myös speedcheckit kovista vauhdeista syövät renkaita tehokkaasti! Tämä on hinta jonka joutuu maksamaan, mikäli haluaa nämä aidosti monipuoliset freeride-renkaat!

Classiceissa on pyöreät ulkokulmat ja täysin tasaiset sisäpinnat. Laakerit ovat sisäpinnan tasassa, mutta renkaiden kapeus pitää offsetin määrän kuitenkin kohtuullisena. Aluksi renkaiden ulkomuoto ei juurikaan hivellyt silmääni, mutta se nyt on melko toissijaista. Renkaiden tuntumaan totuttuani jo pelkkä Classiccien näkeminen alkoi kuitenkin nostattaa kerta toisensa jälkeen hymyn huulilleni. Värivaihtoehtoina Clasuista oli viime kesänä tarjolla keltaista ja pinkkiä ja nyt uutuutena tulossa myös vihreä ja sininen (kun kuitenkin kiinnostaa tietää). Kokona on kompakti 70mm, eli pitäisi sopia useimpiin lautoihin, ainakin raisereiden kera.

Cult käyttää samaa duroa (uretaanin pehmeysaste) monen tyyppisissä renkaissa. Durojen tuijottaminenhan ei välttämättä kerro paljoakaan renkaan ominaisuuksista. Toki 98a renkaat yleensä slaidaavat melko hyvin ja 78a renkaat luultavasti grippaavat mukavasti. Lopulta kuitenkin renkaiden profiili ja uretaaniseos, kovuudesta riippumatta, vaikuttavat eniten renkaan ominaisuuksiin. Cult on Eurooppalainen valmistaja, joka myös testaa renkaitaan eurooppalaisilla asfalteilla. Euroopassa asvaltit tuppaavat olemaan melkoisesti raffimpaa kamaa kuin jenkkilässä, jossa se tehdään jostakin rantahiekasta tai muusta silkinpehmeästä pölystä, lopputuloksena syntyvän alustan ollessa erittäin sileätä. Meillä päin kun asfaltin sekaan pusketaan melkoisesti kiviä, on renkaidenkin hyvä olla tähän soveltuvaa ainesta. Mystothane! Kun kokeilin Classicceja Tukholmassa, smootheimmassa betonipuulissa jota olen ajanut, huomasin nopeasti pitoa olevan yhtä paljon kuin oletan sitä olleen 60-luvun keraamisissa renkaissa: ei nimeksikään. Mystistä! Eläintarhan snakerunissa ne kuitenkin pitävät hyvin, alusta kun on huomattavasti röpeliäämpi. Todella tasaisella pinnalla Classicit eivät siis pidä juuri lainkaan, mutta ei hätää, tällaiseen ei Suomessa monesti törmää.

Kurvausta, karvausta, slaidausta ja vauhtia. Cult Classicit lunastavat paikkansa ainakin oman lautani alla tarjoten monipuolisen freeride-elämyksen! Jos vain ja ainoastaan pommittaminen kiinnostaa, niin kannattaa jättää nämä renkaat hyllyyn. Tai sitten hankkia ne ja oppia vahingossa uusia tyylisuuntia rullauksen saralla. Nämä renkaat saattavat tehdä sinusta paremman rullalautailijan! Mikäli jarruslidet ovat vielä hakusessa, eikä tekninen slaidaus varsinaisesti kiiinnosta, ovat Classicit oiva kompromissi. Todella pehmeillä ja grippaavilla renkailla jarruslaidien opettelu voi olla hyvin turhauttavaa ja polvia rasittavaa puuhaa, joten kannattaa hankkia hieman luistavampaa rengasta alle harjoittelua varten. Ominaisuudet ovat kuitenkin näissä kiekoissa hyvin erilaiset kuin esim. tekniseen slaidaukseen tarkoitetuissa Cannonballseissa (97a, RIP), jotka jäävät helposti vaille käyttöä jarruslaidien opettelun jälkeen, jos ei teknisempi slaidikieputtelu kiinnosta. Classiccien soveltuvuudesta slaidailuun saatiin 2010-Slidefesteillä todiste, erään Alpakka-veljen taituroidessa ykköseksi kyseisillä renkailla!

Suomessa Cult Classic-renkaita myy ja tuo maahan Offshore Fun
Equipment.

Sanat ja video: Janne Lehtinen

Hartwallin aallon wallride.

Kuultuani ensimmäisen kerran Cevichestä suhtauduin koko konseptiin hyvin epäilevästi. Lauta vaikutti melkein yhtä järkevältä kuin mopon ja traktorin yhdistäminen. Bambusta ja lasikuidusta kasattu fleksaava neppilauta, melko epänepattavan näköisellä muodolla?

Kompromissi tuntui sanana riittämättömältä, voisiko tämä kummajainen toimia millään tasolla? Ilman parempaa tietoa oletin sen kuitenkin olevan parempi kuin edeltäjänsä fish, jonka vaahtomuovinen taili oli yksi oudoimmista ratkaisuista ikinä. Pikainen vilkaisu silverfishin forumille paljasti etten todellakaan ollut ainoa kyyninen epäilijä. Ihmisten ennakkoluulot ja suoranainen viha tuntematonta kohtaan saavutti jälleen koomisia mittasuhteita, yhden suositellessa pooli-dekkejä cevichen sijasta, toisen todistellessa että halvemmalla saa parempia tuotteita (esim. DH-tykitys setuppeja) ja osan vain haukkuessa lautaa kokeilematta sitä ensin. Kukaan meistä epäilijöistä ei tainnut ihan ymmärtää mistä laudassa on kyse.

Apua, mikä hitto mua seuraa?!

Loaded-ceviche & Paris 150mm black trukit , Orangatang 4President Purple renkaat (70mm kovuus: 83A), Abec-5 luokituksen laakerit, 10mm spacerit.

Kun tämä erikoislaatuinen, mielipiteitä jyrkästi jakava lauta osui minulle testikäyttöön, olin yllätyksekseni hyvin nopeasti myyty. Alkuihmetyksen ja totuttelun jälkeen lauta osoittautui monipuoliseksi ja mukavaksi tuttavuudeksi. Ceviche on kummallisen näkoinen 33-tuumainen ristisiitos, jossa yhdistyy (ainakin) carving-laudan ja old-school cruiserin ominaisuuksia. Miellyttävän näpäkkä fleksi ja rengaskaivot takaavat pumppausnautinnon ja nopeat käännökset kaupungin ihmishel… vilinässä. Kunnollinen taili ja pieni, mutta nosemanuaaleja helpottava nose mahdollistavat monipuolisen temppuilun.

Toisinaan sillä on oma tahtonsa...

Taililta ajettaessa jyrkät neppis-tyyppiset käännökset onnistuvat siinä missä olliet tai flipitkin. Kun takajalan siirtää taililta eteenpäin, takarenkaiden kavennusten etupuolelle, muuttuu stänssi kapeaksi mutta pumppailu tehokkaaksi. Camberi ja concave paiskaavat kättä yhteen ja heittelevät pumppailevaa rullaajaa kohti suurempia nopeuksia. Katukiven tullessa kohti, jalka takaisin tailille, poppaus, ländi, and ride away smooth… kunhan jalka ei osu renkaan päälle. Tavallaan noloa, että lähes kolmekymppinen nuorimies kaatuilee rullalaudalla Helsingin keskustassa­ – tai no: Cevichen kanssa ulkoilu on hauskaa, mutta myös haastavaa! Tämä latinalaisen amerikan herkku, ceviche; raaka kala joka on kypsytetty syömäkelpoiseksi sitruunan happamuudella, omaa luonteen johon täytyy rauhassa tutustua, voidakseen sitten rakastua.

Cevichellä onnistuu temppuilukin, ländäys on tarkkaa hommaa.

Kavennukset renkaiden kohdalla pelastavat wheelbaiteilta jyrkissä käännöksissä, mutta tekevät laudan pinta-alasta hieman ahtaan ainakin isojalkaiselle rullaajalle ja hankaloittavat hyppimistä (siis laskeutumista). Tämä on kuitenkin tottumuskysymys sillä ainakin omat neljäkutoset tossut mahtuivat laudalle lopulta ihan sopivasti. Steppailuun lauta ei kuitenkaan innostanut, jotkut (kenties pienempijalkaiset) sitäkin kyllä harrastavat. Vakavampaan mäkien pommitukseenkaan (>35km/h) en Cevicheä valinnut.

Earlygräbi tampereen betoniparkilla.

Neppismäisyydestään huolimatta myöskään flippien jauhaminen ei ole laudan parasta antia. Kevyt lauta vs. raskas renkaiden ja trukkien yhdistelmä pyörii hankalasti ja tuntuu oudolta flipauttaessa. Olliet katukiville sen sijaan irtoavat näpäkästi joustavasta tailista huolimatta ja manuaalit lähtevät hieman liiankin hyvin pidemmällä taililla. Osa lautaan tutustumista on löytää trukeille paikat, jotka ovat suosiolliset omalle tavalle skeitata. Edessä ja takana on nimittäin kahdet reiät trukeille, joten Cevichen wheelbase on trukkien sijoittelusta riippuen 22-23 tuumaa. Asetuksia löytyy yhteensä neljä:

Enemmän edessä.  Pitkä häntä, lyhyt nenä; Pintaliito-orava, Manu Aali.

Enemmän takana. Nokkava lattapylly; Ylpeä vesinokkaeläin.

Pitkä/leveä. Lyhyt nose ja taili; Vakaa kuin shittypoopoo.

Lyhyt/kapea. Pitkä nose ja taili; Ailahtelevainen, käytöksensä vuoksi uhanalainen citykettu.

Pidemmällä wheelbasella pumppailu on nautinnollisempaa, lyhyemmällä lauta on entistä ketterämpi mutta samalla kiikkerämpi ja temppuilu joissain tapauksissa helpompaa. Pidemmällä teilillä olliet irtosivat hieman helpommin, mutta aluksi lauta tuppasi ländäytymään väkisinkin manuaaliin. Lyhemmällä taililla pumppausominaisuudet paranivat, mutta ollie vaati hieman terävämpää potkua. Valinnan paikka; Paremmat ominaisuudet carvingiin vai neppailuun?

Toinen varhaisote tampesterin konkreettipuistossa.

Trukkeja voisi tietysti siirrellä käyttötarkoituksen mukaan, mutta se tuntuu järjettömältä, kun kyseessä on tällainen all-around-fun-board. Luontevinta on löytää trukeille parhaiten omaan tyylinsä sopivat paikat ja viilettää pitkin katuja, sneikkejä, bänkkejä, seiniä ja mitä nyt tielle osuukaan. Trukkien siirtelyyn ei kannusta myöskään loadedin erikoinen säästön paikka: Laudan ja trukin välissä oleva kuminen pehmusteläystäke eli shockpad on kahdessa osassa. Tämä nyt ei kummoinen lapsus ole, mutta jos jotain negatiivista laudasta on keksittävä, niin mainittakoon myös loadedin läpikuultava, ruiskutettu grippi, joka tekee laudoista tunnistettavan näköisiä, jättäen bambu-rakenteen ja pinta-grafiikat näkyviin. Grippi ei kuitenkaan ole ällistyttävän pitkäikäinen ja sen vaihtaminen vaatii hiontaoperaation. Yhden kauden grippi kestää, jollei skeittaile kovin paljon sateessa, mutaisilla kengillä, tms. (tai ylipäänsä skeittaa paljon!). Tan Tien-laudan kohdalla Loaded on jo siirtynyt normaaliin grippiin, ehkä seuraavassa Cevichen versiossa nähdään sama ilmiö.

Bänkkikäännös turengin parkilla.

All in all, Ceviche on kummallisen näköinen hybridi, joka ei varmasti ole kaikkien mieleen tai toimi kaikissa olosuhteissa, mutta mm. liikkumiseen kaupungilla se on erinomainen lauta, joka suorastaan kannustaa temppuilemaan kauppamatkallakin. Jos pidät dervishin carving-tuntumasta, mutta kaipaat kuitenkin näppärämpää kruiseria, Ceviche on hyvin varteenotettava vaihtoehto. Aloittelijan lautana ceviche voi osoittautua haastavaksi. Omimmillaan se onkin luultavasti henkilön alla, joka on harrastanut rullalautailua jossain muodossaan jo pidempään. Mikäli pitää temppuilusta ja pehmeästä kyydistä, hallitsee ollien ja pumppailun salat, sekä nauttii haasteista, tulee varmasti myös Cevichen kanssa hyvin toimeen.

Loppuun vielä takatrukilla grindausta turengissa.

Best of both worlds!

Teksti: Janne L
Kuvat: Janne L. Tiina Hakala, Sami,

Lisää tietoa laudasta löytyy maahantuojan sivuilta.

Silverfishin käyttäjien arvosteluja.

Tunnekuohuja aiheesta, aiheetta ja muutenkin:

Avautumista 1

Avautumista 2

Videoita:

Please Pass The Salt: Longboarding

Cali lovin

serves 4.

Steez and cheese

Lush Kilima Holeyn trukeilla

Kilima on ollut Lushin mäkilautamallistossa jo pitkään, mutta viime kesänä se sai kasvonkohotusta: maapähkinä-vaahtera-komposiittirakenne, uudet grafiikat, trukit ja renkaat antoivat aihetta koeajaa kyseisen lankun.

Olen laskenut monilla erilaisilla mäkilaudoilla. Kaikki ovat olleet omanlaisiaan. Lush Revolutionin, Spookyn ja Landyachtz Evon – kaikki melko puhdasverisiä vauhtilautoja – rinnalla Kilima tuntuu monipuolisimmalta, ei vähiten pidemmän nosen ja tailin takia.

Kokeilin Kilimaa sekä alkukevään Holey trukkisetupilla että kesän Sabre-setupilla. Välissä oli useampia viikkoja, joten on vaikea sanoa mitään varmaa, paitsi trukkikumeista. Sabreen saa kolmenlaisia trukkikumeja, jotka mahdollistavat hyvin monipuoliset säädöt. Itse kun painan sen 60kg, suurin osa trukkikumeista on minulle liian kovia, eli trukkeja täytyy löysätä siihen pisteeseen että trukit helisevät, jolloin trukin ominaisuudet kärsivät. Sabren trukkikumivalikoimasta luulisi jokaiselle löytyvän oikea setti.

Itselle selkeästi isoin muutos kokoonpanossa liittyy renkaisiin. Cultin oranssit renkaat ovat nopeat ja pitävät, ja vihreät/siniset taas sopivat ilmeisesti paremmin driftailuun.

Päällimmäisenä testeistä jäi mieleen kokoonpanon luotettavuus. Laskin Ahveniston moottoriradan etu- ja takamäkiä täysin luottavaisena: tiesin että ellen itse mokaile, lauta ei lähde vaappumaan tai muuten aiheuta vaaratilanteita. Tunne vahvistui, kun pommitin TV-sarjaa varten stunt-miehenä Lintsin slaidimäen ilman minkäänlaisia suojia – uhkayritys, jota en olisi muuten ikinä lähtenyt kokeilemaan. Peruslaudalla olisin kieltäytynyt koko hommasta.

Lush Kilima Sabren trukeilla

Koska Kilima on mäkilauta, se on luonnollisesti jäykkä. Siispä peruspumppailuun valitsisin mieluummin aivan toisen laudan. Jäykkyys tarkoittaa myös paksuutta, ja vakaus pitkää wheelbasea (renkaiden väliä pituussuunnassa), joten lauta on pituutensa, leveytensä ja paksuutensa johdosta painavahko. Kauppakassiksikaan en lautaa valitsisi.

Mäki on Kiliman koti. Se sopii slaidaukseen varustettuna oikeilla renkailla: viime vuoden Slidefesteillä moni parhaiten menestyneistä slaidaajista käytti juuri Kilimaa. Mielestäni parhaimmillaan se on kuitenkin pitkien, jyrkähköjen mäkien mutkittelussa, jossa trukkien hyvä kääntyvyys yhdistyy renkaiden uskomattomaan pitoon.

Kilimaa pääset kokeilemaan ainakin Helsinki- ja Tampere-sessareissa tänä keväänä ja kesänä.

Teksti ja kuvat: Timo

Ruhjeen testiryhmä sai käsiinsä Hubba 80s renkaat, jotka Overboard.fi on ottanut syksyn valikoimiinsa. Hubba 80s renkaat ovat 53mm ja pehmeydeltään 80a eli erittäin pehmeät tavalliseen rullalautaan. Tietämättä mitä ajatella ja ristiriitaisin tuntein Ruhjeen raati aloitti renkaiden arvostelun.

Testin ensimmäinen osuus oli renkaiden kruisattavuuden kartoitus. Kalle Rasinkangas rullasi renkailla Jyväskylän keskustassa ja yllättyi täysin renkaiden sulavasta menosta. ”Ei tätä neppikseksi uskois äänien ja tuntuman perusteella.” Renkaat eivät todella paljoa tärisseet tai äännelleet, oli alla sitten laatoitusta tai huonoa asfalttia. Liikkuminen näillä renkailla vaatii kuitenkin totuttelua, sillä vauhtia tulee verrattaen enemmän kuin kovemmilla renkailla ja vauhdin hallitseminen powerslaideilla on erittäin vaikeata.

Seuraavaksi testiryhmämme suuntasi Sepänaukiolle testaamaan renkaiden nepitysominaisuuksia. Testaajiksi värväsimme paikalla olleita skeittaajia, joita ei hirveän montaa ollut sadetta enteilevän sään vuoksi. Tuomas Laitiselle renkaat olivat positiivinen yllätys neppikseen. Pehmeyden tuoma tuntuma ja kruisattavuus sai erityistä kehua monilta, mutta parkkissa renkaat saivat myös haukkuja. Isoksi ongelmaksi muodostui renkaiden anteeksiantamattomuus, jonka Sami Kärnä toi esiin. Kovemmilla renkailla esimerkiksi pyörittämisen vajaaksi jääminen ei haittaa, sillä rengasta pystyy liu’uttamaan asfaltin pintaa ja jatkamaan matkaa. Pehmeillä renkailla loivakin sivusuuntainen alastulo saa laudan tökkäämään.

Sami Kärnä(oik.), Aaro Liinamo ja Olli Vesanen antamassa mielipidettä renkaista.

Yhteenvetona Hubban 80s renkaat ovat hyvät yleisrenkaat. Kruisattavuus nousi selväksi ykkösominaisuudeksi ja sitä varten renkaat varmasti on tehtykkin. Pelkkään parkkiin testaajat eivät renkaita ostaisi, vaikka pienen totuttelun jälkeen temput varmasti alkaisivatkin luistaa. Hubba -renkaan parhaita puolia on mahdollisuus rullata spoteilla minne tavallisemmilla kovilla renkailla ei olisi asiaa.

Liian kovat trukkikumit estävät trukin riittävän kääntymisen.

Aiemmissa kolmessa osassa arvostelimme viisi melko erilaista lautaa. Yhteistä niille kaikille olivat kuitenkin ongelmat trukkien kääntyvyyden kanssa. Ruhje esittelee kätevän tavan hienovirittää trukkien tuntumaa pikkurahalla.

Slalomia ja mäenlaskua harrastavat ovat varmaankin kaikkein innokkaimpia trukkikumeilla hifistelijöitä, mutta myös muiden skeittaajien on hyvä vähintäänkin ymmärtää, mihin trukkikumit vaikuttavat.

Riviera-testilautamme trukit saivat uuden luonteen, kun niihin vaihdettiin Khiron siniset trukkikumit.

Trukkikumit mahdollistavat kääntymisen

Trukkikumit (engl. bushings) ovat polyuretaaniset kartiot trukkien hängerin (ripustin, jossa renkaat ovat kiinni) molemmin puolin, joiden tarkoituksena on päästää hängeri kääntymään hallitusti. Trukkien kääntyvyyttä säädellään pääasiassa kiristämällä ja löysäämällä kingpinin (trukin läpi kulkeva pultti) päässä olevaa mutteria, joka puristaa hängeriä ja trukkikumeja yhteen tiiviimmäksi paketiksi.

Kun trukit ovat kireällä, trukkikumit puristuvat tiukasti hängerin ympärille, ja trukki kääntyy vain vähän. Kun trukkeja löysätään, trukkikumit pääsevät elämään ja niiden pehmeyden mukaan trukki kääntyy enemmän tai vähemmän. Kun trukkeja löysätään vielä enemmän, trukkikumien ja hängerin väliin tulee suorastaan välystä eli klappia, ja trukki kääntyy täysin esteittä siihen asti, kunnes se ottaa kiinni trukkikumiin.

Helisevät prikat saattavat kieliä liian kovista trukkikumeista

Monet pitävätkin trukkejaan “niin löysällä, että prikat helisevät”. Jos trukkeja on pakko pitää näin löysällä, se kertoo yleensä siitä, etteivät itse trukkikumit jousta riittävästi. Näin kävi esimerkiksi Rivieran kanssa, kun Paris-trukkien kumit eivät joustaneet kevyemmillä laskijoilla juuri ollenkaan. Tämä on tosiaan laskijakohtainenkin kysymys, sillä painavammalle laskijalle kovemmatkin trukkikumit tuntuvat pehmeiltä.

Trukkikumeissa käytetään samaa polyuretaania kuin renkaissa, ja niiden kovuudetkin noudattavat samaa Shoren durometer-skaalaa. Askartelunhaluisimmat voivat sorvailla vanhoista renkaista trukkikumeja. Niitä saa kuitenkin myös kaupasta, joskaan ei ihan joka skedeliikkeestä. Street-skeittauksessa arvostetaan jäykkiä trukkeja, sillä liian kääntyvät trukit vaikeuttavat teknisten temppujen ländäystä. Koska suurimman osa skeittaajista ei tarvitse vaihtaa trukkien mukana tulevia kumeja, kysyntää niille ei välttämättä ole niin paljoa, että kaupat niitä viitsisivät hyllyihinsä tilata.

Oikein säädetyt trukit keskittävät ja kääntyvät vakaasti

Longboard-skeittauksessa oikein säädetyt trukit ovat riittävän löysät, että niillä pystyy kääntymään ripeästi, mutteivät kuitenkaan niin löysät, että tuntuma on hutera. Aloittelijalle kaikki trukit saattavat tuntua huterilta, mutta aloittelijankin on syytä totutella heti alusta saakka löysiin trukkeihin, jotta jalan sijoittelu laudalle menee selkäytimeen ja jalan lihakset ja tasapaino kehittyvät alusta asti oikein.

Riittävän kääntyvät trukit vaativat juuri oikean kovuiset trukkikumit sekä oikean kiristyksen. Jos renkaat rupeavat ottamaan lautaan kiinni, on syytä asentaa trukkien ja laudan väliin korotuspaloja. Hyvät trukkikumit tuovat vakautta laudan keskiasentoon, mutta kääntyvät kun niitä käännetään. Tällöin ne ovat mukavat skeitata ja turvalliset myös yllättävissä tilanteissa.

Sabre X-type

Venom-trukkikumit

Khiro-trukkikumit

Oikeat trukkikumit löytyvät kokeilemalla

Koska trukkikumeissa on kyse paitsi laskijan painosta, trukkien geometriasta ja myös henkilökohtaisista mieltymyksistä sekä jopa eri käyttötilanteista, pitää jokaisen kokeilla erilaisia trukkikumeja, jotta ne itselle sopivimmat löytyvät. Yksi parhaista tavoista on ostaa kaksi settiä (molempiin trukkeihin) valmistajan jokaista kovuutta, joita sitten voi kokeilla ja sovitella mielensä mukaan. Esimerkiksi Khiro myy pakkauksia, joissa on koko skaala heidän kovuuksiaan. Setti maksaa noin 50 dollaria, mutta on myös sen arvoinen.

Valmistajien kotisivuja

Khiro bushing products

Venom bushingit Silvefishissä

Sabren trukkikumit

Teksti ja kuvat: Timo

Makongasta oli muuten testissä versio, jossa oli hieman arvokkaammat Lush Avalanche -renkaat. Perussetup, eli sama lauta Lush Magma -renkailla onkin sitten 139 euroa, joka on halvempi kuin Santa Cruz. Avalanchet ovat jäämässä Offshoren Juha Silan mukaan pois sitä mukaa kun Lushin juuri käyttöön ottamat Cult wheels -renkaat saapuvat Suomeen. Lisätietoja noista Cult wheels -renkaista voi lukea jo aiemmin Ruhjeessa ilmestyneestä tuoteuutisesta.

Testilauta 4: Lush Makonga + Avalanche

Antti otti cross stepin haltuun Stadikalla.

Offshorella ei ole sivuillaan tuotekohtaisia esittelyjä.

Lush Makonga valmistajan kotisivuilla.

• Myyjä: Offshore sekä Offshoren jälleenmyyjät
• Hinta:159,00€ (pehmeämmillä Lush Magma-renkailla 139€)
• Laudan muoto: Kicktailillinen leveähkö puikula
• Laudan mitat (pituus, leveys): 40″ x 9″
• Laudan rakenne: 7-ply kanadanvaahteraa, Jessup grip
• Trukit: L-160 -trukit, perinteinen geometria, “new bushings”
• Renkaat (halkaisija, leveys, kovuus): Lush Avalanche 70 mm x 48 mm, 80a, kartiomallinen pyöristetyillä reunoilla, kymmenpinnainen core
• Laakerit: Abec 7 Lush Night Riders neoprene-pölylaipoilla
• Korotuspalat: Lush pehmeät viistot 1/2″
• Holkit: Holey 8 mm

Delgadon Jere suoritti Ruhjeen pyynnöstä legendaarisen "pyöriikö lauta asfaltin ja kämmenen välissä" -testin. Taisi se pyöriä.

Vanhalle tutullekaan ei annettu erikoiskohtelua

Lush Makonga on ollut jo pitkään foorumilla yksi suosituimmista ehdotuksista aloittelijan laudaksi, osaksi tietysti Offshoren vakiintuneen aseman vuoksi. Niinpä laudalla oli jo alusta asti tietty ennakkosuosikin viitta. Tämä pyrittiin ottamaan vertailussa huomioon testaamaan lautaa mahdollisimman analyyttisesti sekä ottamalla testiryhmään henkilöitä lonkkaripiirien ulkopuolelta, jotka pääsivät testaamaan lautaa puhtaalta pöydältä. Itse Delgadon Jerekin otti tuntumaa kyseiseen rassiin.

Jokapaikan höylä, varauksin

Perttu menossa spinen yli

Makongaa markkinoidaan yleislonkkarina, ja suunnittelunsa puolesta se sitä onkin: keskikokoisen lonkkarin pituus 40″ yhdistettynä keskimääräiseen 9″ leveyteen höystettynä kicktaililla sekä mieto fleksi mahdollistavat erilaiset laskutyylit. Testiryhmä kokeili lautaa niin mäessä, kruisailussa, neppailussa, snakerunissa kuin steppailussakin, ja kaikkiin näihin lauta ainakin välttävästi taipui. Flipinpyöritystä vaikeuttivat runsaasti laudan reunojen yli tulevat renkaat (kapeammat Magmat luultavasti toimisivat paremmin), ja nosemanualit ovat käytännössä mahdottomia täysin olemattoman nosen takia. Muuten laudan suunnittelussa ei ollut huomautettavaa. Täysveriseen shortboardiin lautaa ei kuitenkaan pidä sekoittaa, sillä esimerkiksi ollien tempaiseminen on melkoisen kyykkäyksen takana, etenkin kun mieto fleksi syö poppia.

“Lauta oikein kerjäsi neppailua ja tuntui suoriutuvan siitä testin laudoista (Rivieran ohella) eniten shortboardmaisesti.” -Kalle

Trukkikumit vaativat sisäänajon

Trukit säikäyttivät alkuun, kun löysäämälläkään niitä ei meinannut saada kääntymään. Parin päivän aktiivisen käytön jälkeen trukkikumit löystyivät sen verran, että lauta kääntyi jo huomattavasti paremmin. Testin loppua kohden ne toimivat jo oikein mallikkaasti. Snakerunissa Perttu havaitsi, että Avalanchet ottavat wheelbiteä rengaskaivon ohi, laudan sivuun. Kyseessä oli kuitenkin melko aggressiivinen kaariskeittaus, eikä vastaavia ongelmia esimerkiksi itselläni ollut. Asia kannattaa kuitenkin huomioida ja tarkastaa omalla kohdalla.

“Luulin että pitäisin enemmän Rivierasta kun se oli niin pieni, mutta Lushi kyllä oli kruisailussa kaikkein paras.” -Eero

Lumivyöry vastaan laavavyöry

Michael lakaisi hiekkaa Stadikalla.

Renkaiden driftaavuus ei Michaelin mielestä ollut paras mahdollinen. “Lushin nakit pärisi driftissä”, hän kommentoi. Arvailun varaan jää, paraneeko driftaustuntuma renkaiden kulumisen myötä. Yleensä isoimmat pärinät aiheutuvat renkaan kulmikkaasta reunasta, mutta Avalancheissa reunat on valmiiksi pyöristetty. 80a -uretaani on joka tapauksessa nopeahko ja kuitenkin vielä melko pitävä. Siinä missä kapeammat Magmat saattavat sopia paremmin pystyslaideihin ja nepittelyyn, Avalanchet taas ovat relevantimmat mäenlaskussa, kun tarvitaan pitoa ja nopeutta. Molemmat sopivat yleisrenkaiksi. Perttu piti enemmän Magmoista (tosin hän itse laskee Lush Baharilla, jossa Magmat), itse taas pidin Avalancheista.

Avalanchesta halkesi vanne. Syy jää arvoitukseksi, mutta Offshoren Juha Sila arvelee renkaan kiristetyn liian tiukalle.

Avalanchejen kanssa sattui sellainen episodi, että oikeasta eturenkaasta halkesi vanne. Soitin asiasta Offshoreen, ja Juha Sila arveli syyksi liiallista kiristämistä. “Holkit mahdollistavat renkaiden kiristämisen kireämmälle kuin mitä vanteet kestävät”, hän selitti. Koska kukaan testiryhmässämme ei ainakaan myöntänyt kiristäneensä renkaita, jää asia arvoitukseksi. Renkaan viimeiseksi tempuksi jäi boneless.

“Kaikin puolin mukava, hyvän tuntuinen, hyvän näköinen, ERITTÄIN tasapainoisen ja stabiilin oloinen. ei liikaa flexiä eikä mitään muutakaan liikaa. kaikin tavoin erittäin hyvä keskivertolauta kaikenlaiseen käyttöön.” -Michael

Ennakkosuosikista suosikiksi

Usean viikon testaamisen aikana Lush muodostui lähes koko ryhmän suosikiksi. Lauta oli kenties huolellisimmin suunniteltu nimenomaan yleislaudaksi. Avalanche-renkaiden tuntuma on makukysymys, ja jotkut saattavat pitää enemmän Magma-renkaista. Trukit toimivat lopulta sisäänajon jälkeen asiallisesti. Itse dekki oli selkeästi vertailun monipuolisin: mieto fleksi helpottaa pumppailua, leveys steppailua ja kicktail neppailua.

Antti pumppaa kaarta.

Loppuarvio: Lush Makonga + Avalanche

Kategoria	Arvosana	Kommentit
Imago & Kanniskelu		Vaaleanpunaisista grafiikoista voi olla montaa mieltä. Häviää kanniskeltavuudessa Rivieralle ja Warpille. Brändinä Lush on priimaa.
Kruisaus		Ei huomautettavaa.
Nepitettävyys		Mieto fleksi syö poppia, ja isohko koko ja raskaus vaikeuttavat ollieta.
Kikkailu & slaidaus		Slaidit ja manualit sujuvat, vaan ei nosemanual. Pisteitä karisee nimenomaan nosen puutteesta.
Pumppaus		Vertailun miellyttävin kiitos toimivien trukkien ja vertailun tasapainoisimman fleksin.
Downhill		Vertailun parhaita DH-lautoja, muttei kuitenkaan täysverinen sellainen.
Lopputulos		Vertailun ykkönen toimii ainakin tyydyttävästi kaikilla osa-alueilla lunastaen yleislaudan tittelin. Elementissään kruisauksessa ja kevyessä mäenlaskussa.

“Jätti niin positiiviset kokemukset, että jouduin tilaamaan itselleni Baharin ensimmäisten päivien rullailun seurauksena.” – Kalle

Testilauta 5: Riviera Lucky Lucy

Lajin keksijä Tahko Pihkala (oik.) oli kiinteä osa testiryhmäämme. Tässä hän kirjaa manual-testin tuloksia.

Lautaa ei löydy Overboardin sivuilta (laskussa tuote nro 101132), mutta tässä valmistajan sivut. Koska valmistajan sivuilta ei juuri saa yksityiskohtaista tietoa laudasta, tässä parempi kuvaus.

• Myyjä: Overboard
• Hinta:160,00€
• Laudan muoto: Kicktailillinen puikula
• Laudan mitat (pituus, leveys): 37″ x 9,5″
• Laudan rakenne: 8-ply, värikkäät viilut
• Trukit: kullanväriset Paris 150 mm, inverse kingping -geometria, 50 asteen kingpin-kulma
• Renkaat (halkaisija, leveys, kovuus): 62 mm x 50 mm (leveä) offset-geometria , 83a

Neppiksen ja Dogtown-laudan sekasikiö

Eero pääsi hakemaan Rivieran tuoreeltaan Postista. Koska kuvassa meinasi olla lapsille sopimatonta materiaalia, Eero peittää sormillaan kyseiset kohdat kuten siveellisen nuorenmiehen kuuluukin.

Rivieran Lucky on testin “epälonkkarimaisin” lauta paksulla ja jäykällä dekillään. Muodoltaan se muistuttaa 70-luvun lopun puikulalautoja, jossa on kuitenkin käytännöllinen kicktail. Leveydeltään se vastaa poolilautaa, mutta pituudeltaan se onkin sitten jo lonkkarikategoriassa. Poikkeuksellisen paksu kahdeksan väriviilun rakenne tekee laudasta kokoonsa nähden painavan, ja yhdessä miedon concaven kanssa myös erittäin jäykän. Parisin 150 millimetrin trukit ovat korkeahkot neppistyyliseen lautaan, mutta 62 millimetrin kantikkaiden renkaiden kanssa ehkäisevät wheelbiteä.

“Riviera oli näppärän pienikokoinen, ja melkein ländäsin sillä kickflipin.” -Eero

Nopeat kruisirenkaat, jäykät trukkikumit

Renkaat ovat nykytrendin mukaisesti kovuudeltaan 83a, eli aavistuksen kovemmat kuin Lushissa, ja jo selkeästi kovemmat kuin testin halvemmissa laudoissa. Kovemmista renkaista seuraa paitsi parempi slaidaavuus, myös vauhdikkaampi rullaus. 83a ei ole vielä liian kova, että Suomi-asfaltilla ne täristäisivät häiritsevästi, joskin kova dekki korostaa renkaiden tärinää.

Parisin trukit aiheuttivat hieman ihmetystä, sillä ne eivät meinanneet kääntyä millään. Trukkeja piti löysätä äärimmilleen, jotta ne kääntyivät, mutta silloin koko laudasta tuli hutera. Toisin kuin yleensä, tässä ei ollut kyse painosta, nimittäin edes miehekkäämmällä ruumiinrakenteella siunatut testaajamme eivät pitäneet lautaa hyvin kääntyvänä. Trukkikumit olivat ilmeisesti maanantaikappaleet, sillä muissa kokeilemissamme Pariseissa ne ovat olleet siedettäviä. Voi myös olla että ongelma liittyy juuri nimenomaan noihin kullanvärisiin Pariseihin, sillä muissa laudoissa ei vastaavia trukkeja ole näkynyt.

“Ihan ok sheippi, kivan kokoinen lauta ja ihan suht siisti pin-up graffat. Mutta kun laudan päälle seisoi, oli tilanne toinen.” -Juhana

Lauta on ihan selkeästi suunniteltu silmälläpitäen nepityslähtökohdista tulevia, nepitettävää kruiseria hakevia henkilöitä. Tällaisessa käytössä lauta on omimmillaan, koska jäykät trukit ja jäykkä dekki sopivat nimenomaan ollieiden ja flippien murskaamiseen, paremmin kuin vaikkapa Makonga. Sen sijaan pumppailussa lauta ei loista – äskenmainituista syistä.

Ruhjeen periksiantamattomassa testissä käytiin läpi myös laudan vaikutus sosiaalisiin tilanteisiin. Riviera läpäisi testin täysin pistein: kukaan ei pilkannut laudan haltijaa.

Loppuarvio – Riviera Lucky Lucy

Kategoria	Arvosana	Kommentit
Imago & Kanniskelu		Grafiikat ja muu imago toimii, lisäksi kevyt kanniskella.
Kruisaus		Selvästi suunniteltu nimenomaan kruisauslaudaksi..
Nepitettävyys		..mutta jäykkyytensä ansiosta soveltuu myös nepitykseen.
Kikkailu & slaidaus		Onnistuu, mutta slaideihin täytyy vaihtaa toiset renkaat.
Pumppaus		Jäykkä dekki ja jäykät trukit vaikeuttavat pumppailua.
Downhill		Osoittautui vaaralliseksi mäessä trukkiensa takia.
Lopputulos		Iso miinus huonoista trukkikumeista, muuten kelvollinen yleislauta nimenomaan jäykköihin lautoihin tottuneelle.

Teksti ja kuvat: Timo

Testilauta 2: CrazyCreek NoRules® “Skateboard Revolution” Longboard

Pohjaan meni. CrazyCreekin käyttöä haittaavat jatkuvat pohjakosketukset.

Lisätietoa Intersportin sivuilla

Vertailun vuoksi: sama Saksassa

“Longboard skeittaluta “miehekkääseen” menoon. Tällä laudalla onnistuu pitkienkin matkojen skeittaus. Pitkä dekki tarjoaa vakaamman ja turrvallisemman menon myös kovemmissa nopeuksissa.” -Intersportin nettisivut

• Myyjä: Intersport
• Hinta:129,00€
• Laudan muoto: Hybridi, joka yhdistää pintailin shapen ja kicktailin
• Laudan mitat (pituus, leveys): 45,85″ x 9,625″
• Laudan rakenne: Kylmäpuristettua kanadanvaahteraa
• Trukit: 180 mm, inverse kingping -geometria
• Renkaat (halkaisija, leveys, kovuus): 70mm x 55 mm (leveä) offset-geometria , 78a
• Laakerit: Abec 5

Vertailun toiseksi edullisin lauta, Intersportin CrazyCreek on hyvin erilainen verrattuna aiemmin arvosteltuun Warpiin. Hintaeroa niillä on jo 30 euroa. Huomio kiinnittyy hieman korneihin teksteihin laudassa: “No Rules” ja “Skateboard revolution”. Kun lauta oltiin Warpin tapaan saatu revittyä muoveista, mukana tulleesta käyttö/turvallisuusohjeesta kävi ilmi että “No Rules” on jokin isompikin konsepti. Googlaamalla kävi ilmi, että NoRules.com on maailmanlaajuinen 7-14-vuotiaille pojille suunnattu “attitude”-brändi, jo vuodesta 1994.

No Rules is an attitude brand with a skate, extreme sport, street focus. -NoRules.com

7-14-vuotiaille poikalapsille

Sadan kilon painoraja herätti Juhanassa kysymyksiä.

No, mitä itse skeittaukseen tulee, varoitettakoon heti alkuun, että lauta on sitten myös ilmeisesti suunniteltu 7-14-vuotiaille pojille. Nimittäin suurin osa testihenkilöistämme sai laudan pohjan osumaan asfalttiin ihan vaan potkutellessa.

Kevyemmätkin skeittaajat huomaavat, että reboundista ei juuri voida puhua, vaan kyseessä on melkoinen pomppulauta. Liian flexy dekki tekee potkimisesta kuin tervassa polkemista, kun lauta uppoaa jokaisella polkaisulla lähes asfalttiin. Dekin kicktail laajentaa teoriassa laudan käyttöaluetta, mutta löysyyden ja isohkon koon takia olliet voi suoraan unohtaa. Löysän dekin kicktailia voi parhaiten hyödyntää manualeihin.

Se ei mun mielest sovellu kyl kenellekää yli 40kg, semmonen lötkö. Täysin käyttökelvoton raavalla miehellä. Ehkä seinäkoristeeks, mut siihenki varmaan löytyis jotain vähän katu-uskottavampaa ku Crazy Creek… -Eero

Hyvät trukit menevät hukkaan huonon dekin kanssa

Positiivisin yllätys, ja muutenkin mielenkiintoinen tuttavuus CC:ssä ovat sen trukit. “Gapp”-merkkisistä trukeista ei löydy tietoa Internetistä, mutta ensimmäisenä niistä tulee fonttia myöten mieleen mäenlaskupiireissä suositut Bearit. Erikoisuutena niissä on poikkeuksellisen turpeat trukkikumit. Toisin kuin erittäin löysä dekki, trukit eivät vaikuta siltä että ne olisi suunniteltu 7-14-vuotiaiden poikien painolle, vaan ne ovat melko vakaat. Jälleen kerran trukkien kääntyvyys riippuu pitkälti laskijan painosta sekä trukkikumeista, joten siihen voi ottaa kantaa jokainen testaaja omalta kantiltaan. Ongelma tämän nimenomaisen completen kanssa on myös se, että kevyelle laskijalle dekki voi olla sopiva, mutta trukit liian jäykät. Painavalle laskijalle taas dekki on vaarallisen löysä (pohjakosketus aiheuttaa välittömän kaatumisen kun vauhti töksähtää) mutta trukit sopivat.

Renkaat ovat geneeriset mäenlaskusheipilliset 70-milliset 78a-renkaat. Halpa 78a-uretaani ei ole mitenkään erityisen nopea, mutta pitoa löytyy riittävästi.

Testiryhmä paheksuu

Jeremias Delgado (vas.) kokeili lyhyesti CrazyCreekiä ja pyöräytti sillä flipinkin.

Tämän laudan arvostelussa isoin ongelma oli saada joku skeittaamaan sillä: kukaan ei uskaltanut ruveta rääkkäämään lautaa, kun se rankaisi välittömästi pohjakosketuksen tuottamilla pannuilla. Ohi kulkenut Delgadon Jere kylläkin kiskaisi laudalla lonkkariflipin, mutta se taisikin olla ainoa yritys neppailla laudalla – jätetään ne hommat ammattilaisille niin ei käy huonosti.

Kaipa tästä voisi vetää myös johtopäätökset muuta käyttöä silmälläpitäen: aivan käsittämättömän löysä dekki vie normaalipainoisella ja sitä raskaammalla skeittaajalla ilon kohtalaisista trukeista ja renkaista.

Sen sijaan kevyt laskija, joka lähinnä kruisaa suoraa tai laskee mäkiä, voi saada laudasta jotain irti. Ottaen huomioon, että CrazyCreek on Warpia 30 euroa kalliimpi, ei CC:n hankinnassa ole mitään järkeä, ellei himoitse “Gapp”-trukkeja vaihtaakseen ne johonkin toiseen lautaan.

Loppuarvio: CrazyCreek NoRules® “Skateboard Revolution” Longboard

Kategoria	Arvosana	Kommentit
Imago & Kanniskelu		“Iso ja painava, CC-brändiarvo miinuksen puolella. “Skate Revolution”-slogan aika naurettava: -3 tähteä (eli jos 1 on pienin niin se)” -Juhana “Paino vaikutti samalta kuin esim. Santa Cruzilla, kokoluokka suurempaa keskisarjaa.” -Kalle”
Kruisaus		“Jos painaa alle 70 kiloa niin ehkä ihan ok. Tosin iso vehje myös aloittelijalle” -Juhana
Nepitettävyys		“Liian iso ja löysä, edes kicktail ei pelasta. (tosin delgado veti jonkun flipin..)” -Juhana
Kikkailu & slaidaus
Pumppaus		“Vähän turhankin fleksy, ei reboundia.” -Juhana
Downhill		“Ehkä ainoa paikka missä lautaa edes vähän käyttäisi” -Juhana
Lopputulos

Testilauta 3: Santa Cruz “Makaha Pin” Longboard

Janne L. tekee lähempää tuttavuutta.

Ponke’sin verkkokaupassa ei jostain syystä ole esillä kyseistä lautaa.

Kyseinen lauta ulkomaisessa verkkokaupassa

• Myyjä: Ponke’s
• Hinta:149,00€
• Laudan muoto: Pintail
• Laudan mitat (pituus, leveys): 43,6″ x 9,9″
• Laudan rakenne: Kylmäpuristettua kanadanvaahteraa
• Trukit: Bullet 150 mm Cutback, inverse kingping -geometria
• Renkaat (halkaisija, leveys, kovuus): Santa Cruz Road Rider 65mm x ?? mm (kapea) centerset-geometria , 78a
• Laakerit: Santa Cruz??

“Saatuani kyseisen laudan ensi kertaa kouraani, olin ihmeissäni, mutta myös kiinnostunut; Mikä pintail, miksi? Pintailin syvin olemus ei ole minulle ollut kovin selvä, eikä santa cruzin testaus auttanut ymmärtämään sitä yhtään sen enempää. Lyhyt “taili” antaa kyllä mahdollisuuden tehdä manuaaleja ja noseakin taisi olla nimellisesti nosewheelieitä varten, mutta helppoa kumpainenkaan SC:llä ei ollut.” -Janne L.

Varothan tämän tarran aiheuttamaa pidon puutetta!

Santa Cruz Skateboards on Kalifornialainen skeittilautamerkki jo vuodesta 1973, jolla on perinteisesti ollut hyvä maine. SCS on lähtenyt mukaan longboard-buumiin, ja puskenut ulos concavella varustetun, jäykän pintail-completen. Kuten tässä vertailussa aiemminkin, jostain syystä huomio kiinnittyy taas ensimmäisenä kummallisiin asioihin. Laudan grippi on suihkutettu suoraan laudan päälle, mikä on tyypillistä surffityylisissä lonkkareissa, mutta hartsikiteet joita on käytetty, ovat erittäin karkeita ja kanniskellessa sattuvat käteen ja rikkovat vaatteita. Laudan nosessa on gripin alla  tarra jossa varoitetaan lajin vaarallisuudesta. Rakeet kuluvat tarran päältä pois parissa aktiivisen päivän käytössä, ja sen jälkeen nosemanualien ja muiden pitoa vaativien manööverien teko vaikeutuu.

“Aloittaessani skeittauksen, olivat nuo kaksi sanaa hyvinkin suuressa arvossa naapuruston naperoiden puheissa: ‘sil on santa cruz!’ Huh, oikea skeittilauta! 15v. myöhemmin on aika huuhtoa muistojen kultaama SC:n brändilatausten-wc-pönttö.” -Janne L.

Mäenlaskutestissä

Myös laudan trukit aiheuttavat hämmennystä. Warpin liian leveät trukit saavat vastaparikseen SC:n dekin leveintä kohtaa kapeammat trukit. Kapeudesta seuraa se, että mikäli trukit eivät ole riittävän löysällä, lauta kippaa herkästi. Trukkikumit ovat kuitenkin sen verran kovat, että trukit voi löysätä prikkojen helinään asti, mutta lauta ei silti käänny riittävästi. Kovien trukkikumien takia löysääminen oikeastaan tekee skeittaamisesta epämiellyttävämpää, koska lauta on hutera keskellä, mutta kun välys loppuu ja kumit ottavat kiinni, kääntyminen loppuu. Stadikan 90 asteen mutkaa (kallioilta tullessa) ei täysillä uskaltanut laskea, koska trukit eivät kääntyneet vaan lauta kippasi.

“Santa Cruzista tuli ekaks hassu fiilis ku renkaat melkeen täysin piilossa. Saattaa kyl johtua osin siitä, et edellinen lauta oli se Warppi, missä renkaat oli överisti esillä.” -Eero

Lauta on itsessään paksu ja jäykkä sekä maustettu miedolla concavella eli lauta on hieman kovera. Jos trukit ovat sopivan kireällä eli niissä ei ole välystä, kruisaaminen sujuu mukavasti SC:n Road Rider -renkailla. Fiilis on hieman junamainen, kun painava lauta jyrää menojaan suoraan, mutta periaatteessa esimerkiksi steppailu saattaisi SC:llä olla hauskaa. Nosea ja tailia on riittävästi manualeihin, joskin yllä mainittu grippiongelma haittaa nosemanualia.

Tuntui jotenkin oudonkin stabiililta potkutteluvauhdissa, eli kumeja tai kingpiniä olisi voinut löystää. mäessä ei muistaakseni kauheesti vatkannut, eli tavallaan kovan dekkinsäkin puolesta sopii mäenlaskuun, kokeilematta vaikea sanoa kuinka kovaan sellaiseen.” – Michael

SC:n sai ohjastettua myös Eltsun snakerunin bowliin. Kuva: Perttu

Tämä komplari jakoi lautakuntamme jyrkästi kahtia, sillä esimerkiksi Eero piti laudan tuntumasta, ja hänelle trukit kääntyivät riittävästi, jopa liikaakin. Sen sijaan Janne ja Juhana eivät laudasta juuri perustaneet. Dekki vaikuttaa laadukkaasti valmistetulta, mutta erikoinen grippiratkaisu sekä concaven ja paksuuden aiheuttama jäykkyys ja paino häiritsevät. Trukit ovat selkeästi liian kapeat, mutta jos ne saisi riittävän löysälle, voisi se kompensoida tilannetta hieman. Kapeat 65 mm renkaat toimivat kruisailussa hyvin.

Törmäsin raitiovaunupysäkillä nuoreen naiseen, joka oli hankkinut SC:n kruisailukäyttöön. Yritin kysellä, mitä hän siitä piti ja oliko siinä jotain puutteita. “Ihan hyvin tää toimii” -tyyppinen vastaus ei antanut hirveästi lisäinformaatiota, mutta arvelisin että aloittelijalle, joka ei osaa laudaltaan hirveästi vaatia saati eritellä laudan eri osien toimintaa, lauta varmasti esittäytyy ihan kelpo pelinä.

“Hyvin kruisi, laakerit pelitti hyvin. Jotenki ku fleguna rullas pieniä mäkiä polkematta ni rullas yllättävän pitkälle. Dekki oli mukava ku se oli nii levee. Tuli semmonen rehellinen kruisausfiilis.” -Eero

Kompliitti on jotenkin aivan päin honkia kasattu.

Tähtiä en anna laudalle ollenkaan, koska se olisi epäreilua muita lautoja kohtaan.

“Kompliitti on jotenkin aivan päin honkia kasattu. Tähtiä en anna laudalle ollenkaan, koska se olisi epäreilua muita lautoja kohtaan.” -Juhana

“Kaikenkaikkian sc näytti ihan hyvältä mutta tuntui oudolta. kaipa siihen pystyisi tottumaan. TODELLA kova dekki ja jyrkkä concave joten tuntui vähän epämukavalta. siihenkin varmaan tottuu. tosta ite dekistä vois rakentaa jonku dh-vermeen mutta grippi oli muistaakseni ihan aunarista. toisaalta voi olla mukava paljain jaloin?” – Michael

“Mittasuhteidensa ja kapeiden sekä heikosti kääntyvien trukkien takia kruisiminenkin tuntui hieman vaappuvalta, kun jyrkemmissä käännöksissä huomasi usein matkaavansa kahdella renkaalla. Välillä lauta keikahtikin kyljen kautta ympäri.”  -Janne L.

Michael otti driftaustuntumaa Stadikalla.

Loppuarvio: Santa Cruz “Makaha Pin” Longboard

Kategoria	Arvosana	Kommentit
Imago & Kanniskelu		“Aika iso lauta, mut jostain syystä tota kanto suht hyvin mukana. Imagosta en oikee osaa sanoo, surffilaudan näkönen.” -Eero
Kruisaus		“Aivan liian jäykät trukit mun makuun, tosin aloittelijalle tää voi olla hyvä (tai ainakin mukavampi). ei tuntunut kauheen mukavalta kokonaisuudelta mutta siihen ehkä tottuu.” -Michael
Nepitettävyys		“Todella kömpelö, mutta voi tehdä ollien, jos haluaa.” -Janne L.
Kikkailu & slaidaus		“Nose ja taili löytyy, mutta grippi kuluu nopeasti.”
Pumppaus		“Rennompaan carvailuun taas ei ainakaan heti tuntunut huteruuden takia hyvältä. eli samaan aikaan huteran oloinen ja erittäin kova. melkoinen saavutus ” -Michael
Downhill		“Ei kiitos, dekki on kyllä vakaa, mutta trukit vatkaa ja vaappuu.” -Janne L.
Lopputulos

vaikka periaatteessa ensivaikutelma oli “ihan paska” niin en silti halua tuomita vekotinta alimpaan helvettiin ensivaikutelmani perusteella. tuntuu siltä että tämä on outolintu jota haluan puolustaa. väitän, että tottumalla tai viimeistään säätämällä tästä sais ihan pelin. noobi joka ostaa tän ekaks laudaks ja haluu laskee mäkee kovaa voi löytää tästä tarpeellisia ominaisuuksia viimeistään kun jaksaa paneutua säätämiseen. noobi joka haluaa rennon rantakruiserin superrentoon pumppailuun ja ihmisslalomiin ei välttämättä tykästy. voi tosin alkaa toimimaan löysemmillä trukkikumeilla ihan eri tavalla. -Michael

Teksti ja kuvat: Timo

Juhana (vas.) pitelee juuri kaupasta ulos kannettua Warp Longboardia. Hyväsääriset naishenkilöt tulvivat kuva-alalle. Yhteensattumako?

Vanhan sanonnan mukaan köyhällä ei ole varaa ostaa halpaa. Kuten usein käy, esi-isien opit valuvat alas viemäristä kun kuluttaja yrittää maksimoida tarpeentyydytyksensä mahdollisimman suurella tavaramäärällä. Vaikka Ruhje onkin laadun puolestapuhuja, päätimme ottaa selvää, saako pikkurahalla hyvän lonkkarin.

Ruhje uhkaili, lahjoi ja kiristi testattavakseen viisi lonkkaricompletea 0-160 euron hintahaarukassa käytännössä kaikilta suurimmilta suomalaisilta lautojen jälleenmyyjiltä. Jotkut kaupat jäivät välistä siitä syystä, että heillä ei ollut tarjota minkäänlaista completea näin alhaisessa hintaluokassa. Mukaan uskaltautuivat Intersport, Offshore, Overboard, Ponke’s ja Stadium. Jotta testi säilyy lukukelpoisena, jaottelimme sen kolmeen osaan nousevaan hintajärjestykseen: tässä ensimmäisessä osassa esittelemme hieman taustoja sekä arviointikriteereitä ja aloitamme testin edullisimmalla laudalla, Stadiumin Warp Longboardilla. Seuraavassa osassa arvostellaan Intersportin Crazy Creek NoRules Revolution sekä Ponke’sin Santa Cruz Longboard. Viimeisessä osassa ovat rinnakkain Overboardin Riviera Lucky sekä Offshoren Lush Makonga.

Testilauta No.1 – Warp Longboard

Juhana nyhtää viimeisiäkin paketointimuoveja Warpin trukkien välistä.

Lisätietoa Stadiumin sivuilla

• Myyjä: Stadium
• Hinta:94,90€
• Laudan muoto: Pintail
• Laudan mitat (pituus, leveys): 38″ x 8,75″
• Laudan rakenne: 6 kerrosta kanadanvaahteraa, 1 kerros bambua
• Trukit: 8,25″ (210 mm), perinteinen geometria
• Renkaat (halkaisija, leveys, kovuus): 65mm x ?? kapea, 78a
• Laakerit: Abec 5

Testin selkeästi edullisin paketti, kompaktin kokoinen Warp pintail ihmetyttää suorastaan polkuhinnallaan sekä kiinnittää huomion lautaa selkeästi leveämmillä trukeillaan. Paketti on hyllystä nostettaessa pakattu muoviin, ja muovia pois repiessä käy ilmi, että muovi on itse asiassa kääritty laudan ympärille ennen trukkien kiinnittämistä. Repiminen ei ole ihan niin helppoa kuin miltä se aluksi tuntuu, ja loppu tuloksena muovinkappaleet jäävät lepattamaan laudan pohjaan ja trukkiruuvien ympärille kun ensimmäinen testaaja hyppää laudalle. Hieman miehekkäämmän painoinen testaajamme säikähtää laudasta kuuluvia risahduksia, kun sen päälle hyppää, mutta kolmen viikon testin aikana emme saaneet lautaa rikki vaikka sen päällä pompimmekin normaalikäytön puitteissa. Risahtelut ilmeisesti liittyvät laudassa käytettyyn bambuviiluun.

Ensivaikutelma, muovitettuun dekkiin ruuvattuine törkeän leveine trukkeineen voitaisiin muotoilla kolmeen tunnettuun kirjaimeen: wtf? Säädöiltään suoraan hyllystä otettu vehje oli myös aika kauhea ja ensimmäisten laudalla seisomisten aiheuttamat “kräk”-äänet eivät hyvää lupailleet. Halvallakaan ei kannata paskaa ostaa.

Kuitenkin säätöjen jälkeen ja vähän enemmän potkuttelun jälkeen alkoi warppi vaikuttaa ihan hintansa väärtiltä. Siis siihen nähden, että lauta on halvin markkinoilla (ilmeisesti) toimi se paremmin, kuin esimerkiksi huomattavasti kalliimmat CC ja Santa Cruz. Parannettavaa kompliitissa on renkaat, ne ovat nyt liian kapeat, ja lähtevät näin ainakin isomman miehen pumppauksessa alta suht helposti – tämä opittiin verisen kyynärpään kautta. -Juhana

Katkeaako kamelin pintail

Janne ehti katkerien tilitystensä lomassa myös testata itse lautaa.

Testin aikana herää kysymys mihin pintailin muotoiset laudat oikeastaan on tarkoitettu. Pintailin muotoiset laudat ovat mitä ilmeisimmin kunnianosoitus lajin juurille surffauksessa, sillä osa surffilaudoista on pintailin muotoisia. Pintail siis viittaa jyrkästi kapenevaan laudan peräosaan, joka on täysin suora verrattuna viistoon ja vähemmän kapenevaan kicktailiin. Pintail nimittäin ottaa esimerkiksi käännöksissä huomattavasti kicktailia herkemmin maahan kiinni ja lisäksi sillä on käytännössä mahdotonta tai ainakin vaikeaa saada lautaa olliella ilmaan. Laudan nose eli kärki ulkonee vielä trukkienkin jälkeen sen verran, että nosemanualit (etupyörillä tasapainoilu) sujuu mukavasti. Koska lauta on melko pieni ja kevyt, manualit tuntuvat miltei samalta kuin tavallisella shortilla, erotuksena tietysti viiston nosen ja tailin puute. Laudan rakenne tuntuu onnistuneelta, sillä se on jäykähkö ja kuitenkin eloisa. Ainoastaan pidemmässä käytössä selviäisi, kielivätkö yllä mainitut risahtelut huonosta liimauksesta vai vaan bambuviilun elämöinnistä.

En ihan käsittänyt miksi kompliittiin oli lyöty alle niin leveät trukit, kokonaisuus näytti jotenkin tasapainottomalta ja epäkeskolta. Vaikka lauta edustaakin hintahaitarin halvempaa päätyä, tuntui lauta jaloissa jotenkin luvattoman halvalta. Testissä ollut dekki taisi kaikenlisäksi olla pituussuunnassa hieman kiero, joka osaltaan lisäsi tätä halpamaista mielikuvaa. Uskon tän olleen kuitenkin vaan ns. maanantaikappale. Dekin kanssa pumppaillessa oli kokoajan vähän pelko perseessä että kohta se katkeaa. Ei katkennut, mutta en ihmettelisi vaikka katkeaisikin rajummassa menossa. Huvitusta herätti myös huomio siitä, että renkaiden ja trukkien specsit oli varmuuden vuoksi painettu lautaan. Asiahan ei sinällään mihinkään vaikuta, mutta nauratti vaan.

Summa summarum: Vaikka yllä oleva olikin suht katkeraa tilitystä, niin kai tämä hintaansa nähden (markkinoiden halvin) on ihan ok lauta. Jos vain dekki kestää raskaammassa menossa niin ekaksi kruisailulaudaksi ehkä ihan ok. Eka kesä tämän kanssa ja seuraavana kesänä, jos intoa riittää, voikin sitten miettiä jotain varteenotettavampaa ja laadukkaampaa vaihtoehtoa. Täytyy myös muistaa että testaaja on tottunut omaan lautaansa niin kovasti ettei ehkä aivan päässyt sisälle laudan saloihin, eikä myöskään säätänyt trukkeja itselle sopivaksi. Sanottakoon että olen ajanut huonommillakin dekeillä ja onneksi myös paremminlla. -Janne

Testin leveimmät trukit, mutta yksi kapeimmista dekeistä

Laudan leveät, perinteisen geometrian trukit eivät meinaa kääntyä vaikka ne löysää tappiin asti. Trukkikumien vaihtoa kokeillessa paljastuu muovituskikan lisäksi toinen säästökohde: trukkien kingpin on irtonainen pultti, joka lähtee liikenteeseen heti kun mutterin irrottaa, ja trukkikumien saaminen takaisin paikalleen vaatii trukkien irrottamista laudasta. Mikä pahinta, sessarien lomassa irroitettuja trukkikumeja ei tämän takia ollut mahdollista enää saada takaisin paikalleen ja lauta piti viedä kotiin pitkällisempää säätöoperaatiota varten. Vaikka ratkaisu ei jokapäiväisessä toiminnassa haittaakaan, tulee siitä periaatteellinen pitkä miinus. Trukkien toiminta ei merkittävästi parantunut pehmeiden Khiron trukkikumien vaihtamisesta, joten syyttävä sormi kääntyy trukkien geometriaan. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että trukit ovat leveytensä lisäksi myös geometrialtaan vääränlaiset kyseiseen lautaan.

Kapeat, lievästi pyöreäreunaiset centerset -renkaat ovat kovuudeltaan 78a eli tyypilliset kruisausrenkaat, mutta ne tuntuvat hieman tyypillisiä 78a-renkaita tiiviimmiltä. Seurauksena renkaat tuntuvat rullaavan melko vaivattomasti, mutta kolikon kääntöpuolelta löytyy heikompi pito käännöksissä. Leveisiin trukkeihin yhdistettynä renkaiden kapeus aiheutti mäessä painavammalle testaajallemme ikävän yllätyksen ruman pannutuksen muodossa, kun pito kesken jyrkkää kaarrosta yllättäen katosi. Kun laudan takapää lähtee hallitsemattomaan luisuun kovissa vauhdeissa, on seurauksena useimmiten vakavahko kaatuminen.

Ensimmäinen mihin kiinnitin huomiota oli se, että taili puuttu (eka lauta ikinä millä vedän ilman tailia). Siihen en oikeestaan tottunut missään vaiheessa, mutta kai niistäki jotkut tykkää.

Toinen asia oli trukit, jotka oli tosiaan järkyttävän leveät. Välillä ku kruisin kolmeesataa lentäjän lasit päällä tuli semmosii kuumotuskohtauksii et toivottavasti ei jää kaulaliina väliin. Jotenki outoo ekaks et ne renkaat pilkotti sieltä, semmonen fiilis tosiaan et niihin vois osuu kenkä tai jotain. Mut se fiilis meni kyl aika nopee ohi, ja sit lauta oli mun mielestä ihan ok.  -Eero

Käteen jäi?

Imagopisteet: 3/3? Saimme innokkaan nuorukaisen kannoillemme. Huomatkaa ensikertalaisen mongo-potkut!

Näin lopuksi koostimme yhteenvedonomaisesti soveltuvuustaulukon, eli mihin mikäkin lauta sopii kenties parhaiten.

Kysellessäni palautetta testiryhmältämme pyysin arvioimaan laudan käytettävyyttä seuraavissa käyttötarkoituksissa skaalalla 1-3 tähteä:

1) Imago-poseeraus: Jos lonkkarit on kerran imagoleluja, pönkittyykö kyseisellä laudalla imago jollain tapaa?
2) Kruisaus: Jokaisella laudalla pitäisi pystyä kruisaamaan. Luulisi olevan helppo nakki. Vaan onko?
3) Nepitettävyys: Jotkut arvostavat lonkkareissakin kicktailia ja jäykkyyttä, jotta satunnaiset kickflipit onnistuvat.
4) Kikkailu: Jos neppailu ei onnistu, onnistuvatko edes klassiset lonkkaritemput kuten shuvitit, slaidit tai manualit?
5) Pumppailu: Onko dekki tarpeeksi eloisa ja trukit riittävän kääntyvät, jotta laudalla voi pumpata vauhtia?
6) Downhill: Uskaltaako laudalla laskea jyrkkiä alamäkiä?

Tässä Warpin tähdet satunnaisin kommentein.

Kategoria	Arvosana	Kommentit
Imago & Kanniskelu		“Halpislauta on halpislauta” “Graffat ihan ok, tosin warp-logo on miinusta.”
Kruisaus		“Kätevän kokoinen, kulkee kainalossa, suht stabiili”
Nepitettävyys		“Suht ketterä rullailla, mut ei tailia ni 1”
Kikkailu & slaidaus		“Lyhyt ja suht kevyt, mut edelleenkään ei tailia”
Pumppaus		“Fleksi suht ok ja “responsiivinen”, paremmat nakit (ja kenties trukitkin) alle niin varmaan viel paranis” “Fleksi ihan suht ok, mutta renkaat tekevät aggropumppaamisesta hankalaa.”
Downhill		“Kompliitissa liian kapeat ja pienet renkaat, ei pitoa”
Lopputulos		“Jos haluisin tailittoman kruisilaudan joka kulkee mukana ni toi olis ihan ok.”

Tähän saat laserkaiverrettuna myös oman osoitteesi.

Testi toteutettiin käytännössä muutamien yhteissessareiden sekä yksittäisten skeittaajien parin päivän koekäyttöjen muodossa.

PÄIVITYS 11.6.2009

Testistä saadun palautteen perusteella tekstuaalinen kuvailu ja yleisarvosana 3/5 eivät välttämättä aivan täsmää. Kommenteissaan testaajat keskittyivät selkeästi laudan erikoisuuksiin ja huonoihin puoliin. Niinpä tekstin perusteella laudasta saattaa saada yltiöpessimistisen kuvan. Muiden testaajien kommentteja en missään nimessä kiistä, ja laudassa oli selkeästi huomattavia puutteita, isoimpana epäonnistunut trukkivalinta sekä kapeahkot renkaat. Itse dekki oli kuitenkin yllättävän hyvä, kompakti ja jopa tietyssä määrin monikäyttöinen. Trukit (ja kenties myös renkaat) vaihtamalla laudasta saisi kelpo kruiserin, joskin tällöin hintaetu testin kalliimpiin lautoihin menetetään.

Jatkossa pyrin tasapainottamaan negatiivisia kommentteja, jotta teksti ja yleisarvosanat ovat synkassa. Laudasta on aina helpompi keksiä ensin negatiivisia puolia, ja laudan täyden potentiaalin löytäminen vaatisi enemmän kuin vain parin päivän tai edes viikon testauksen.

-Timo 11/06/09 (kirjoittaessaan jo seuraavaa osaa)

Kuvat ja teksti: Timo
Testaajat: Timo, Juhana, Janne, Kalle, Eero

Huolena on usein, että jos touhu ei kiinnostakaan, rahat menevät hukkaan. Niinpä moni etsiskeleekin itselleen “aloittelijan lonkkaria”. Samaan aikaan lonkkareita myyvät liikkeet panostavat jatkuvasti laadukkaammiksi mainittuihin (melko usein myös kalliimpiin) lautoihin. Onko toiminta rahastusta, vai kannattaisiko lonkkarista ihan oikeasti maksaa vähän enemmän?

Tämä kirjoitus liittyy kiinteästi edullisten lautojen vertailuun, ja sen tehtävänä on selventää aloittelevalle skeittaajalle, mistä lonkkarin hankinnassa on suunnilleen kysymys. Kokeneemmat voivat huoletta ohittaa koko artikkelin.

Vertailun vuoksi, tarkastellaan ensiksi mitä tyypillinen ulkomaisista osista koottu “neppis” eli temppudekki maksaa suomalaisissa nettikaupoissa. Itse lauta eli dekki kustantaa n. 50-60€, trukit 60€, renkaat 30-40€ ja laakerit 30-40€. Yhteensä siis n. 170-200 euroa. Koska kunnolliset lonkkarit ovat ominaisuuksiltaan usein huomattavasti temppudekkejä monimutkaisempia ja niiden on tarkoitus  kestää vuosikausia, voidaan todeta että 250 euron lonkkari ei missään nimessä ole järisyttävästi kalliimpi kuin “normaali” merkkiosista koottu skeittilautakaan. Tyypillinen lonkkaridekki maksaa erikseen ostettuna jotain 100-200 euron väliltä, trukit n. 60 euroa ja renkaat 30-50 euroa. Completeja myydään kuitenkin usein osien summaa halvemmalla. Lonkkareissa käytetään samanlaisia laakereita kuin muissakin skeittilaudoissa.

Koska kaikki vertailumme laudat ovat tuollaista perusdekkiä halvempia, myöskään testiryhmämme odotukset eivät olleet kovin korkealla. Halvoissa laudoissa on toki kaikki osat jotka löytyvät kalliimmistakin laudoista, mutta säästösyistä ominaisuuksissa ja laadussa on usein jouduttu tinkimään. Dekin liimaukset on usein suunniteltu ainoastaan kustannustehokkuuden kannalta, ja muut osat on sitten haalittu kasaan mitä mielenkiintoisimmin perustein – tässäkin vertailussa on esimerkkejä keskenään käytännössä yhteensopimattomien osien runnomisesta osaksi samaa completea.

Mitä eroa eri osissa voi olla?

Dekki (eli se puinen osa, jonka päällä seistään): lonkkareissa lautoja on mitä erilaisempia, niin koon, muodon kuin tuntumankin suhteen. Jos katukuvassa tyypillisesti näkyvä skeittilauta eli shortti on symmetrinen, kapea ja lyhyt, kovera ja jäykkä sekä varustettu kummastakin päästään jyrkästi nousevilla osilla joita kicknoseksi ja kicktailiksi kutsutaan. Niissä on toisin sanoen “kickiä”, eli laudan päät on muotoiltu siten että ne voi näppärästi polkaista katuun ja aiheuttaa laudan sinkoutuminen ilmaan erilaisia temppuja varten. Kicktail ei ole lonkkarissa itsestäänselvyys ja kicknosea näkee vielä harvemmassa lonkkarissa. Lonkkarit ovat usein myös shorttia huomattavasti isompia ja joustavampia, sillä flippitemppujen sijaan niiden käyttökohteet ovat vakautta vaativassa mäenlaskussa ja joustavuutta kaipaavassa kruisauksessa. Mitä pidempi lauta on, sitä vakaampi se on kovassa vauhdissa – näin ainakin teoriassa.Tyypillinen lonkkaridekki on n. 40″-45″ (tuumaa) pitkä.

Trukit (eli se osa, joka kiinnittyy toisaalta laudan pohjaan, ja toisaalta renkaisiin sekä mahdollistaa kääntymisen): kääntyminen on lonkkariskeittauksessa paljon keskeisemmässä roolissa kuin street-skeittauksessa yleensä. Kruisauksesta tulee miellyttävämpää, kun lautaa voi ketterästi ohjailla nopeissa kurveissa, ja mäenlaskussa kääntyvät mutta vakaat trukit ovat koko touhun oleellinen perusta. Lonkkaritrukit ovat shorttitrukkeja huomattavasti leveämmät ja usein myös korkeammat. Leveydestä johtuen ne ovat vakaammat, mutta korkeus taas mahdollistaa riittävän kääntymisen. Trukkien kääntymiseen vaikuttaa paitsi niiden geometria, myös renkaiden kanssa samaa materiaalia (polyuretaania) olevat trukkikumit, joiden kovuus vaikuttaa suoraan kääntyyvyyteen. Tyypilliset lonkkaritrukit ovat n. 180 millimetriä leveät.

Renkaat: kruisatessa renkailta kaipaa isompaa kokoa ja pehmeyttä verrattuna shorttien pieniin ja koviin temppuihin optimoituihin renkaisiin. Periaatteessa mitä isommat renkaat alla on, sitä kevyempi nopeutta on pitää yllä. Pehmeys taas imee epätasaisen suomiasfaltin tärinää. Liian pehmeätkään renkaat eivät saa olla, sillä silloin vauhti hidastuu liikaa kitkan takia. Tyypilliset lonkkarirenkaat ovat halkaisijaltaan n. 65-75 millimetriä ja kovuudeltaan n. 80a (vrt. 53mm/100a shorttirenkaat).

Nyt kun perusasiat on juostu läpi, voidaan testissä puhua asioista niinen oikeilla nimillä.

-timo