Tässä jutussa voit seurata miehiämme Lapin lumoissa. Ensimmäinen päivitys tulee Oulun kulmilta:

Matka on alkanut. Ajoimme ensin Ouluun tutustumaan Suomen pooli-mekkaan eli sinne betoniparkille minkä nimeä en muista. Pooliosasto oli lonkkarille aivan loistavaa pumppailualustaa ja koska kamat olivat aika suuria, tuli kruisittu pooleja lähinnä lonkkarilla. Suosittelen lämpimästi. Saimme nautiskella parkin herkkulinjoita auringon paisteessa aivan keskenämme, sillä saapuessamme ouluun oli kello noin viisi aamulla. Seitsemän aikaan lauantaiaamuna saapuivat ensimmäiset juniorit kolistelemaan lautojaan ja me siirryimme kohti Iso-Syötettä ensimmäiseen korkeanpaikanleiriimme lepäämään. Noin kahdeksi tunniksi. Aamulla nimittäin kodan oven avasi pikkupoika joka alkoi huutamaan isälleen kurkkusuorana että täällä nukkuu ihmisiä. Huusi monta muutakin toteamusta jonka jälkeen kodassa ei enää nukkunut ihmisiä. Aamu alkoi aika väsyneissä mutta odottavan pelonsekaisen innostuneissa tunnelmissa. Kohta päästäisiin vihdoinkin harrastamaan alamäkirullalautailua niinkuin se tulisi tehdä. Kovaa ja pitkään!

Vuorokausirytmi on jo nyt kääntynyt mukavasti päälaelleen ja taitaa olla niin, että nyt sunnuntaina elämme vasta lauantaita. Viimeyön pommitimme Pikku- ja Iso-Syötettä. Asfaltti oli raffii suomiflättii, mutta täysin vedettävissä. Pikkusyötteen assut olivat hieman raffimmat, mutta siellä ei onneksi tarvinnut driftata kuten isolla syötteellä. Iso-Syäte tarjoili aika jatkuvaa kuudenkympin losottelua lukuisillä pre-driftattavilla kurveilla, joista useat olivat “harvinaisia” righteja! Laskun pituus noin 2,4 km ja laskuaika noin 2,5 min. Voi pojat. I’m in heaven.

Tänä aamuna heräsimme komeaan ukkosen paukkeeseen ja mielessämme teimme jo lähtöä pohjoiseen. Lappiin. Seuraavana kohteen tulee olemaan kaunispää inarissa jota odotetaan kuin kuuta nousevaa. “Suomen Maryhill” on ennakko-odotuksenamme. Saa nähdä. Ukkosen pauke loppui jo aikaa sitten ja nyt latailemme akkuja ja teemme ruokaa. Pian luultavasti taas lasketaan Isoa-syötettä jos ei taivas repeä. Huomenna varmaan siirrymme pohjoiseen, jossa nettiin pääsystä ei ole takeita. Raporttia sitten jossain vaiheessa. Peace out.

PS. poistin kaiken tähän mennessä kuvatun kuvamateriaalin gopron kahden napin ja kolmen kirjaimen käyttöliittymän ansioista. Onneksi syötteen laskuja on muidenkin kameroissa ja tänään ehkä saadaan lisää.

Jatkoa seuraa, pysy taajuudella…

Dukes of Downhill on päässeet Napapiirin tuolle puolen:
Maanantai 18:30
Heräsimme juuri kaunispäältä, hieman puurajan alapuolelle kyhäämästämme pressu-laavusta. Sunnuntaista en ole varma, mutta sateen ropinasta tiesin että elämme nyt maanantaita. Heräsin juuri ennen ukkosen alkamista, mutta onneksemme sade loppui pian ja tiet kuivuvat vauhdilla.

Aamulla saapuessamme kaunispäälle otettiin ensimmäiset laskut huipulta. Melko absurdia läpsytellä slaidihanskoja ja ajaa kohti satapäistä porolaumaa joka päivysti keskellä tietä. Tajusivat hölmöläiset kuitenkin antaa kivasti tietä, juosten porukalla huitsin nevadaan ja pääsimme jatkamaan kahden kilometrin losotusta puuttomalla tunturilla.

Eilen siis siirryimme syötteeltä monen mutkan kautta suomen maryhilliin. Ensin ajoimme taivalvaaraan jonka päältä tuli erittäin mukava ja vauhdikas pommituspätkä parilla kurvilla ja noin 70km/h vauhdilla varustettuna. Tätä hupia kesti kaksi laskua ennen kuin poliisit saapuivat paikalle. Onneksemme olimme juuri pakanneet itsemme autoon valmiina siirtymään mäen päälle, mutta nähdessämme maijan, kurvasimmekin smoothisti toiseen suuntaan ja se siitä.

Siirryimme kohti pyhää, mutta tarkastimme toki rukan matkalla. Ilman syvempää tutkiskelua ruka ei tarjonnut mitään mullistavaa näiden leveysasteiden standardeilla, mutta laskimme mukavan auringonlaskupommituksen ennen kuin jatkoimme Pyhälle, jossa odotti varsin miellyttävä neljän mutkan ja yhden slaidin vauhtimäki loistavalla asvaltilla varustettuna. Kaiteet ja katukivet tekivät tästä hieman edellisiä mäkiä hazardimman, mutta asennoitumalla oiken oli tämäkin mäki aivan timanttia!

Ukkoluosto tarjosi reilun kilometrin mittaisen täydellisellä asvaltilla varustetun mutkatien joka oli kuin Aulangon ja Messilän yhdistelmä, mutta täydellisellä alustalla ilman driftejä. Kädet seläntakana pystyi nämä kurvit klaaraamaan. Oijoi. Hubaahubaa. ja poroi.

Osa kolme
Levi

Saavuimme yöllä leville ja tarkastimme ilmeisimmän mäen joka nousee levin rinteillä sijaitsevalle hotellille (tuikku tms?). Hihkuminen alkoi heti mäen alussa huomatessamme että asvaltti oli silkinpehmeää ja tie aivan eeppinen mitoiltaan ja muodoiltaan. Parin kilometrin kyyrytys loivasti kaartelevassa ja kumpuilevassa levin tunturimaisemassa oli täydellinen paikka suorittaa suomen epävirallinen nopeusennätys heti ensimmäisellä laskulla. 80km/h. Niin. tiehän menee melkein tunturin huipulle asti, mutta yläosa on melko laskukelvottomalla alustalla varustettua. Löytyihän sitä paljon puhuttua lappiassuakin viimein.

Toinen levin ympäristöstä spottaamistamme mäistä on 3,5 kilometriä pitkä losotus, jonka alku on hieman kapeampaa kaksikaistaista mökkitietä, johon oli ripoteltu mukavasti neulansilmiä ja herkkusweeppereitä. Niin ja täydellistä asvalttia. Tässä kohtaa vauhtia kertyy noin 50km/h ja kurvit taittuu mukavasti tukissa. Sitten tie liittyy isommalle tiellä ja jatkuu piiiiitkällä kaarteella jossa vauhti yltyi auton mittarin mukaan 85km/h.

T Ä Y D E L L I S T Ä.

Nyt olemme matkalla takaisin isosyötteelle, mutta pysähdyimme rovaniemelle hausmyllyn keikkaa kuuntelemaan tähän kävelykadulle. ihQ

————

Lappi on valoitettu, miehemme ovat takaisin sivistyksen parissa ja edit-huoneessa käy kova kuhina. Videota luvassa varmasti moneltakin eri taholta. Odottakaas vaan!!

Joonas, Janne, Daniel ja Niko Påminnen alamutkilla.

Neljä autokuntaa Helsingistä ja Turusta kokoontui sunnuntaina testaamaan Påminnen mäkiautorataa. Innokkaimmat kävivät koeajamassa radan jo sadekelillä, mutta kuivalla kelillä vauhdit kasvoivat ja laakereista jäi laskettavaa myös tuleviksi kerroiksi.

Påminnen mäkiautorata Raaseporissa on "Suomen eteläisin rinnekeskus".

Noin puolentoista tunnin ajomatkan päässä Helsingistä ja Turusta sijaitseva Påminnen rinnekeskus on toiminut kesäisin mäkiautoratana vuodesta 2008, ja nettisivujen mukaan 420-metrisen radan pituus tulee tuplaantumaan lähiaikoina (“Vaiheessa II, noin vuonna 2010, pituutta tulee saman verran lisää jolloin pituutta on lähes kilometri ja korkeusero kasvaa yli 80 metriin ykkösvaiheen noin 40 metristä.”). Toistaiseksi laajennuksesta ei ole viitteitä.

Janne ja one foot colemanit

Siitä huolimatta rata on paikalla olleiden arvioiden mukaan Etelä-Suomen parhaita mäkiautoratoja sekä radan että sen kunnon osalta. Jyrkkyyttä ei ole rullalaudoillekaan liikaa, joten pienellä harjoittelulla rata on mahdollista laskea läpi turvallisesti.

Tällä kertaa nähtiin jo monia puhtaita laskuja, vaikka vähintään yhtä monta laskua päättyi jossain vaiheessa komeaan ulosajoon. Onneksi nurmikko ja rengasvallit ovat kohtuullisen turvallisia pannutuskohteita, eikä vauhti pääse missään vaiheessa kasvamaan vaarallisen suureksi.

Jos puolentoista tunnin ajomatka ei muodostu esteeksi, Påminnestä tullee suosittu sessarikohde Helsingin ja Turun sekä lähialueiden laskijoille. Nähdään rinteessä!

Teksti & kuvat: Timo

Påminne-video /// Riders: Janne L / Janne S / Sami S Shoot: Janne L / Janne S Edit: Janne S

PÅMINNE SESH 1.6.2010 from Janne Salminen on Vimeo.

Lisätietoja: Påminnen mäkiautoradan viralliset sivut

Näytä Longboarding spots in Finland. suuremmalla kartalla

Viikinmäki pika-spotcheck

Aalto 2009

-JanneL / toimitus
Kuva: Timo

Käymässä vieraalla paikkakunnalla? Vasta tutustumassa lajiin? Spottikartasta löytyy skeittaukseen soveltuvia paikkoja, joista kuka tahansa voi käydä hakemassa inspiraatiota. Ruhjeen spottikartta on luonnollisesti myös lukijoidensa päivitettävissä.

Lonkkarifoorumilla on kokonainen kategoria omistettu spoteille ja niistä keskustelemiselle. Kun spotit isketään kartalle, yhdellä silmäyksellä on mahdollista nähdä lähiseudun spotit. Ruhje pyrkii hyödyntämään olemassa olevia systeemeitä parhaansa mukaan – miksi keksiä pyörää uudestaan – ja niinpä tälläkin kertaa otettiin käyttöön hyväksi havaittu Google Maps -alusta.

Jatkossa voidaan harkita eat.fi -tyylisen mashup-systeemin pystyttämissä, jossa Google Maps -alustaa laajennetaan spottikarttaa rikastavin ominaisuuksin. Tämä vaatii kuitenkin AJAX/Google Maps API -osaamista, jota Ruhjeella ei tällä hetkellä ole riittävästi. Mikäli sinulla on, ja haluaisit kantaa kortesi kekoon yhteisön hyväksi, nostaa Ruhje lukijoineen hattua moisesta kädenojennuksesta. Siinä tapauksessa laita kiireen vilkkaa sähköpostia osoitteeseen kyselyt ät ruhje piste fi niin päästään hommiin.

Ilman erikoisominaisuuksiakin Google Maps on melko monipuolinen alusta, ja mahdollistaa lukijoiden tekemät lisäykset. Ei muuta kuin Google-tunnus pystyyn (samalla saat käyttöösi kaikki Google-palvelut Gmailista kalentereihin ja GoogleDocsiin), ja spotteja lisäämään!

Tästä selaamaan spottikarttaa: www.ruhje.fi/spottikartta! Muokkaamaan pääset klikkaamalla kartan isommaksi omaan ikkunaansa ja kirjautumalla Google-tunnuksillasi.

Ruhje

Ruhje kävi tarkastamassa Savelan uudet kalusteet. Finlandia-vertti on löytänyt jälleen tiensä ihmisten ilmoille ja suoraan ihmisten mieliin.

Savelan skeittipuisto Helsingin Pukinmäessä on uusittuine obstaakkeleineen Pohjois-Helsingin ehdottomia jalokiviä. En tiedä teistä, mutta vanha kunnon “Finlandia-vertti” eli Finlandia-talon ja Elielinaukion välisellä joutomaalla pitkään möllöttänyt maamerkki nousi arvoonsa vasta sen jälkeen kun se hävisi paikalta. Liian usein asioiden arvon ymmärtää vasta kun on ne on menettänyt.

Jannen rokkari tuplaminissä. Taustalla pönöttelee Finlandia-vertti.

Niille, jotka eivät verttirampista innostu, on paikalla myös yksi tuplamini, yksi leveä mini sekä runsaasti “ditsejä” eli bänkkejä, kaaria ja reilejä. BMX-väelle on vieressä jopa dirtti, joten kaiken kaikkiaan voidaan sanoa että meitä “extremeurheilijoita” on kenties keskimääräistä enemmän ajateltu. Voi tietysti olla että parkista löytyy myös valittamista, mutta sitä ennen haluaisin nähdä muutamat backside airit vertissä!

Savela ja Jannen fs boneless

Loput kerronnasta jätänkin sitten kuville.

Kuvat ja teksti: Timo
Skeittaus: Janne L.

Finlandia-vertissä riittää haastetta kokeneemmallekin skeittaajalle.

Tiimi koossa Ahvenistolla. Vasemmalta: Jenni, Jusa, Pekko, Julppu, Juha, Aapo, Juhana, Jesse, Janne S., Janne L., Christian ja Miku.

Vaikka Tampere onkin Suomen longboard-skenen keskipiste, TRE-lokaalitkin käyvät treenaamassa mäenlaskua ja slaidausta Hämeenlinnan peräti kahdella legendaarisella mäkispotilla.

Aulangon näkötornin juuressa on pidetty vuosien varrella useampia kisoja, ja pidempään lajia harrastaneille se lieneekin spottina vanha tuttu. Ahveniston moottoriradan hyödyntäminen lonkkarikäytössä on ilmeisesti hieman tuoreempi, mutta vähintään yhtä hieno löytö.

Jusan potkuslaidi Ahvenistolla raivoisan ilmeen kera. Juha S. kuvaa taustalla.

Ruhje lähti kyybeli-mondeolla Helsingin-toimipisteeltään helteisenä tiistai-iltapäivänä ja löysi Ahvenistolta joukon Tampereen veteraaneja sekä myös uusia kasvoja. Ensi viikolla pidettävät Offshore -slaidifestit ovat selkeästi jo ovella, koskapa mäenlasku jäi slaidauksen jalkoihin. Kokeilimme Lushin uutta saksanpähkinäistä Kilimaa, joka on täysverinen mäkilauta Cultin tervanakeilla. Arvostelua kyseisestä lankusta voitaneen odottaa lähitulevaisuudessa mikäli Ruhje saa käsiinsä testikappaleen.

Takaisin spotcheck-osastolle: Ahveniston moottorirata on siis aivan Hämeenlinnan keskustan tuntumassa oleva – moottorirata. Ilta-kuuden jälkeen se kuitenkin suljetaan autoliikenteeltä, minkä jälkeen se on vapaata riistaa lonkkareille. Ilta-auringon syleilyssä jyrkät ja leveät mäet soveltuvat hienosti niin slaidailuun kuin pommitukseenkin.

Aulangon lempeät kurvit

Aapo Aulangolla

Ahvenistolta matka jatkui illan pimetessä kohti Aulangon näkötornin mäkiä. Kauniin kartanomiljöön ympäröimä metsäinen mäki on täynnä mutkittelevaa asfalttitietä, mutta oman kulmansa spottiin tuo jatkuva amis-henkinen autoliikenne. Onneksi kapeat tiet ovat yksisuuntaisia, joten vastaantulevan auton riski on minimaalinen – sen sijaan perässä roikkuvat autoilijat aiheuttavat närästystä.

Aulangon mäet ovat parhaimmillaan kilometriluokkaa, eikä leppoisa losottelu vaadi driftaustaitoja, vaikka mäen pommittaisi kyykyssä ylhäältä asti. Aloittelijalle mäki ei kapeutensa ja huonon näkyvyytensä takia ole ehkä kaikkein paras. Ahvenistolla sen sijaan on sitäkin paremmin leveyttä carving-treeneihin.

Jatkoa seuraa

Tiimi Aulangolla. Vasemmalta Pekko, Juha K., Janne S., Miku, Janne L. ja Juhana. Huomaa Juha K.:n hienot arvomerkit kyynärpäänseudulla!

Mahtavasta illasta jäi päällimmäisenä mieleen halu saada lisää: ensi viikolla uudestaan, ja viimeistään 11.7. Ahvenistolla järjestettäviin Offshore slaidifesteihin. Ahvenistolla on muuten hyvää sekin, että sinne mahtuu treenaamaan vaikka sata ihmistä, sillä tyhjää ja leveää asfalttia on kilometrikaupalla.

Illan päätteeksi puolen yön aikoihin heitimme hyvästit Aulangolle ja paluumatkalla Helsinkiin kävimme vielä Hyvinkää-lokaalin opastamana tutustumassa Hyvinkään Sveitsin (laskettelukeskus) ympäristöön, jossa riitti monia mukavia mäkiä. Asfaltin laatu vaihteli melkoisesti, mutta toisaalta pitkiä mäki oli sitäkin enemmän. Ihan Aulangon tasolle Raptorin kotikaupunki ei kuitenkaan yltänyt.

Kuvat ja teksti: Timo

Aulanko

Näytä suurempi kartta

Ahvenisto: Poltinahontie 47, Hämeenlinna

Näytä suurempi kartta

Vaikka aurinko paistaa ja shikaaneilla suhisee niin kyse ei ole formuloista eikä paikalla näy Häkkistä eikä Räikköstä. Muutama Rosbergin näköinen kaveri on kuitenkin saapunut paikalle grillin ja pitkien lautojen kanssa. Asvaltti on melkein kuumempaa kuin Monacossa ja mutkissa on varmasti yhtä paljon vauhdikkaita tilanteita kuin siinä nelipyöräisten toisessa kuninkuuslajissa.

Viikonlopuksi oli luvattu hyvää mäkirullalautakeliä ja Keket olivat jo alkuviikosta päättäneet sunnuntairetkestä Kirkkonummelle. Allekirjoittanut oli tosin yrittänyt houkutella salonkivalokuvaajaamme Nuotsaloa (ja ainoaa auton omistajaa) jo lauantaina, mutta edellisenä iltana kaverilla oli kuulemma ollut liian kovat puistohipat ja päättötöiden katselmukset, joten mäkipäiväksi päätettiin sunnuntai.

Shikaanit näyttivät talven jälkeen jännitäviltä ja pelottavilta kuin Lintsin vuoristorata pikkupoikana silloin 80-luvulla. Osa porukasta kävikin lämmittelykierroksella shikaanien takamäessä, joka on kaikinpuolin leppoisa ja melko pitkä mäki Etelä-Suomen mittapuulla. Takamäki starttaa parkkipaikan läpi todella loivalla alkupätkällä, seuraavaksi tiukka vasen jalkakäytävälle, vähän jyrkempää, jonka jälkeen tasaisempaa ja lopuksi loiva, loppua kohti jyrkkenevä pitkä vasen. Vauhtia viimeisessä osassa kertyy ihan mukavasti, kiitos erinomaisen asvaltin. Takamäestä loistavan cruisailureitin tekee ennen kaikkea helppo nousu mäen päälle, joka taituu parhaiten shikaanien läpi oikaisemalla. Tuloksena on pitkähkö lasku pienellä nousulla.

Seuraavaksi Kirknäsin pääkohteelle. Lakaisusession ja muutaman renkaidenlämmittelyajon jälkeen mutkat alkoivat tottelemaan mäkilautojen ohjausta, vaikka laskulinjojen kanssa olikin vähän hakemista.

Pappa Luostarinen tosin kesytti mäen heti ensimmäisellä laskulla. Uskomattomaan lautatuntumaan saattoi olla syynä miehen kova ollie-treenaus, uusi pelikonsoli ja skatepelin hakkaus tai mukana olleen kihlatun kova kannustus. Shikaaneilla on yhteensä kolme neulansilmää ja lähdössä loivahko oikeanpuoleinen mutka. Ja loppuun saa vielä yhden tiukan tai todella tiukan käännöksen riippuen kumpaan suuntaa uskaltaa viimeisen mutkan kammeta. Vauhtia mäessä tulee kohtuullisesti, mutta ei niin paljoa, että peruukista pitäisi kiinni pitää. Jokaiseen kolmeen mutkaan pitää kuitenkin hakea pientä driftiä, ellei ajolinja ole kuin Sennalla aikoinaan.

Vaikein neulansilmistä on ensimmäinen, jonka kanssa Tapsalla oli ensikertalaisena hieman haasteita. Mies kuitenkin muutaman pers-, polvi- ja kyynärpääslaidin jälkeen taltutti mutkan tyylillä. Shikaanit toimivat sopivan haastavana mäkenä laskijoille, joilla on jo hieman driftauskokemusta ja rohkeutta ajaa tiukkoja mutkia. Mitään pahaa damagea mäessä ei voi saada aikaan.

Reunat ovat vastaanottavaa sepeliä ja vauhdit pysyvät järkevinä. Grillipaikka kohteelta vielä puuttuu, mutta onneksi Nuotsalon pariskunta oli varautunut kertakäyttömallilla. Lopputerveiset Kirkkonummen kunnanvaltuustoon: Grillipaikka ja pehmeä nurtsi mutkien väliin olisi alan harrastajia piristävä yllätys. Niin ja syksyllä pärekori kaikille mukaan. Shikaaneilla on hemmetin hyvät vattuapajat!

-miika

Näytä suurempi kartta

Miku koettelee pidon rajoja.

Strömbergin mäki on mutkia ja driftausta kaipaavalle Helsingin ehdottomasti kiinnostavimpia mäkiä. Sijainniltaan se on kuitenkin hieman sivussa keskustasta, eikä pituuskaan päätä huimaa. Pari kertaa kesässä on kuitenkin kaupunkilaisenkin mukava käydä muistelemassa, millaista se mutkamäen lasku olikaan. Allaolevasta kartasta näkee suunnilleen missä kyseinen kiemura löytyy.
Näytä suurempi kartta

Ruhje kuvasi yhdet kevään ’09 ensimmäisistä sessareista kyseisellä pättärällä.

-timo