Tässä jutussa voit seurata miehiämme Lapin lumoissa. Ensimmäinen päivitys tulee Oulun kulmilta:

Matka on alkanut. Ajoimme ensin Ouluun tutustumaan Suomen pooli-mekkaan eli sinne betoniparkille minkä nimeä en muista. Pooliosasto oli lonkkarille aivan loistavaa pumppailualustaa ja koska kamat olivat aika suuria, tuli kruisittu pooleja lähinnä lonkkarilla. Suosittelen lämpimästi. Saimme nautiskella parkin herkkulinjoita auringon paisteessa aivan keskenämme, sillä saapuessamme ouluun oli kello noin viisi aamulla. Seitsemän aikaan lauantaiaamuna saapuivat ensimmäiset juniorit kolistelemaan lautojaan ja me siirryimme kohti Iso-Syötettä ensimmäiseen korkeanpaikanleiriimme lepäämään. Noin kahdeksi tunniksi. Aamulla nimittäin kodan oven avasi pikkupoika joka alkoi huutamaan isälleen kurkkusuorana että täällä nukkuu ihmisiä. Huusi monta muutakin toteamusta jonka jälkeen kodassa ei enää nukkunut ihmisiä. Aamu alkoi aika väsyneissä mutta odottavan pelonsekaisen innostuneissa tunnelmissa. Kohta päästäisiin vihdoinkin harrastamaan alamäkirullalautailua niinkuin se tulisi tehdä. Kovaa ja pitkään!

Vuorokausirytmi on jo nyt kääntynyt mukavasti päälaelleen ja taitaa olla niin, että nyt sunnuntaina elämme vasta lauantaita. Viimeyön pommitimme Pikku- ja Iso-Syötettä. Asfaltti oli raffii suomiflättii, mutta täysin vedettävissä. Pikkusyötteen assut olivat hieman raffimmat, mutta siellä ei onneksi tarvinnut driftata kuten isolla syötteellä. Iso-Syäte tarjoili aika jatkuvaa kuudenkympin losottelua lukuisillä pre-driftattavilla kurveilla, joista useat olivat “harvinaisia” righteja! Laskun pituus noin 2,4 km ja laskuaika noin 2,5 min. Voi pojat. I’m in heaven.

Tänä aamuna heräsimme komeaan ukkosen paukkeeseen ja mielessämme teimme jo lähtöä pohjoiseen. Lappiin. Seuraavana kohteen tulee olemaan kaunispää inarissa jota odotetaan kuin kuuta nousevaa. “Suomen Maryhill” on ennakko-odotuksenamme. Saa nähdä. Ukkosen pauke loppui jo aikaa sitten ja nyt latailemme akkuja ja teemme ruokaa. Pian luultavasti taas lasketaan Isoa-syötettä jos ei taivas repeä. Huomenna varmaan siirrymme pohjoiseen, jossa nettiin pääsystä ei ole takeita. Raporttia sitten jossain vaiheessa. Peace out.

PS. poistin kaiken tähän mennessä kuvatun kuvamateriaalin gopron kahden napin ja kolmen kirjaimen käyttöliittymän ansioista. Onneksi syötteen laskuja on muidenkin kameroissa ja tänään ehkä saadaan lisää.

Jatkoa seuraa, pysy taajuudella…

Dukes of Downhill on päässeet Napapiirin tuolle puolen:
Maanantai 18:30
Heräsimme juuri kaunispäältä, hieman puurajan alapuolelle kyhäämästämme pressu-laavusta. Sunnuntaista en ole varma, mutta sateen ropinasta tiesin että elämme nyt maanantaita. Heräsin juuri ennen ukkosen alkamista, mutta onneksemme sade loppui pian ja tiet kuivuvat vauhdilla.

Aamulla saapuessamme kaunispäälle otettiin ensimmäiset laskut huipulta. Melko absurdia läpsytellä slaidihanskoja ja ajaa kohti satapäistä porolaumaa joka päivysti keskellä tietä. Tajusivat hölmöläiset kuitenkin antaa kivasti tietä, juosten porukalla huitsin nevadaan ja pääsimme jatkamaan kahden kilometrin losotusta puuttomalla tunturilla.

Eilen siis siirryimme syötteeltä monen mutkan kautta suomen maryhilliin. Ensin ajoimme taivalvaaraan jonka päältä tuli erittäin mukava ja vauhdikas pommituspätkä parilla kurvilla ja noin 70km/h vauhdilla varustettuna. Tätä hupia kesti kaksi laskua ennen kuin poliisit saapuivat paikalle. Onneksemme olimme juuri pakanneet itsemme autoon valmiina siirtymään mäen päälle, mutta nähdessämme maijan, kurvasimmekin smoothisti toiseen suuntaan ja se siitä.

Siirryimme kohti pyhää, mutta tarkastimme toki rukan matkalla. Ilman syvempää tutkiskelua ruka ei tarjonnut mitään mullistavaa näiden leveysasteiden standardeilla, mutta laskimme mukavan auringonlaskupommituksen ennen kuin jatkoimme Pyhälle, jossa odotti varsin miellyttävä neljän mutkan ja yhden slaidin vauhtimäki loistavalla asvaltilla varustettuna. Kaiteet ja katukivet tekivät tästä hieman edellisiä mäkiä hazardimman, mutta asennoitumalla oiken oli tämäkin mäki aivan timanttia!

Ukkoluosto tarjosi reilun kilometrin mittaisen täydellisellä asvaltilla varustetun mutkatien joka oli kuin Aulangon ja Messilän yhdistelmä, mutta täydellisellä alustalla ilman driftejä. Kädet seläntakana pystyi nämä kurvit klaaraamaan. Oijoi. Hubaahubaa. ja poroi.

Osa kolme
Levi

Saavuimme yöllä leville ja tarkastimme ilmeisimmän mäen joka nousee levin rinteillä sijaitsevalle hotellille (tuikku tms?). Hihkuminen alkoi heti mäen alussa huomatessamme että asvaltti oli silkinpehmeää ja tie aivan eeppinen mitoiltaan ja muodoiltaan. Parin kilometrin kyyrytys loivasti kaartelevassa ja kumpuilevassa levin tunturimaisemassa oli täydellinen paikka suorittaa suomen epävirallinen nopeusennätys heti ensimmäisellä laskulla. 80km/h. Niin. tiehän menee melkein tunturin huipulle asti, mutta yläosa on melko laskukelvottomalla alustalla varustettua. Löytyihän sitä paljon puhuttua lappiassuakin viimein.

Toinen levin ympäristöstä spottaamistamme mäistä on 3,5 kilometriä pitkä losotus, jonka alku on hieman kapeampaa kaksikaistaista mökkitietä, johon oli ripoteltu mukavasti neulansilmiä ja herkkusweeppereitä. Niin ja täydellistä asvalttia. Tässä kohtaa vauhtia kertyy noin 50km/h ja kurvit taittuu mukavasti tukissa. Sitten tie liittyy isommalle tiellä ja jatkuu piiiiitkällä kaarteella jossa vauhti yltyi auton mittarin mukaan 85km/h.

T Ä Y D E L L I S T Ä.

Nyt olemme matkalla takaisin isosyötteelle, mutta pysähdyimme rovaniemelle hausmyllyn keikkaa kuuntelemaan tähän kävelykadulle. ihQ

————

Lappi on valoitettu, miehemme ovat takaisin sivistyksen parissa ja edit-huoneessa käy kova kuhina. Videota luvassa varmasti moneltakin eri taholta. Odottakaas vaan!!

Ruhjekin lähtee pikkuhiljaa syömään hyttysiä lapin alamäkiöihin parin autollisen voimin, ennenkuin siirrymme Saksanmaalle IGSA:n kisoihin Suomea kannustamaan! Kyseessä on ensimmäinen kerta kun Suomalaisia osallistuu IGSA:n kisoihin ja nyt rynnistetäänkin kerralla useamman laskijan voimin! Kisakalenterissa näkyy suomalaisnimiä ainakin Kozakovin, Insulin ja Teolon sekä EM-kisojen kohdalla. Odotamme innolla mitä tuleman pitää.

Påminnessa kisailtiin mutkaherruudesta jonka tuloksethan ovat olleetkin jo pitkään esillä. Vesisade hieman muutti tilaisuuden luonnetta, mutta tottahan kisat käytiin tästä huolimatta. Kurvit muuttuivat entistä haastavammiksi ja slaidit näyttävämmiksi. Tosin kukaan ei tainnut vaivautua sateeseen niitä kuvailemaan saati katselemaan. Alexander piti päänsä kylmänä eikä liukastellut vesisateessa, kurvaillen mäkiautoradan nopeiten alas, teltan alle sateensuojaan. Videokooste tapahtumasta on luvassa lähiaikoina, kunhan saamme häädettyä ninjat serverihuoneesta.

Korviimme on kantautunut huhuja jonkinlaisesta Invitational outlaw-ammuskelusta messilässä, josta toimitukseen on luvattu lähetettävän videomateriaaliakin. Käytyämme materiaalin läpi julkaisemme jymysensaatiospektaakkelin jossa paljastetaan tapahtuman hurjimmat juorut!

Siihen saakka: Let the good times roll!

Lonkenstein on pienimuotoinen longboard-brändi, joka esittäytyy ensimmäistä kertaa näyttelyn muodossa Mbarissa, Helsingissä. Näyttely koostuu 28 käsityönä valmistetusta longboardista, joissa kussakin erilainen pohjakuvitus.

Lonkensteinin tyyliä voisi kuvata sanalla “sillisalaatti”. Kuvitukset ovat peräisin 10 eri kuvittajalta, eikä teemaa ole rajattu millään muotoa. Tärkein kriteeri projektissa on ollut oikea tekemisen meininki …ja aito kiinnostus harrastusta kohtaan.

Avajaiset pe 22.04.2011 klo. 18.00 @ mBar

Musiikista vastaa Dj Fiskars

Kaikki mukaan!

************************

Lonkenstein is a small-scale longboard brand that is showing itself for the first time in the form of an exhibition in Mbar, Helsinki. The exhibition consists of 28 handmade longboards, all of them with unique graphic designs.

Lonkenstein’s style could be described as a mixture of absolutely everything. The illustrations have been made by 10 different designers with no special themes or guidelines. The main focus has been having the right frame of mind, and genuine passion for longboarding.

Unveiling on Friday 22.04.2011 at 6.00 pm @ mBar

The music by Dj Fiskars

Welcome to join us!

Facebook Event

Yleisöä

Tyttörullalautailu on näkynyt streetin SM-kisoissa monena vuotena lähinnä väliaikaviihteenä, minikisoissa ei senkään vertaa. Naissukupuolta edustavien skeittaus ei ole niin näyttävää ja teknistä kuin vastakkaisella sukupuolella, mutta vastoin vieläkin yleistä ennakkoluuloa, tyttöskeittaus on muutakin kuin ollieita paikallaan ja hikisiä rokkareita. Varsinkin tyttöjen taso miniskeittauksessa on noussut sellaiseksi, että sitä on varsin viihdyttävää katsoa.

Koska meillä on oma, toimiva yhdistys nimeltä Tyttörullalautailijat, jonka kautta on helppo mahdollistaa vaikkapa omien skabojen järjestäminen, niin turha sitä vain märehtiä kun sopivia kisoja ei järjestetä. Tehdään itse ja tehdään paremmat! Vaikka eipä se yhdistys paperilla niitä kisoja kasaan saa, vaan yhdistyksen/hallituksen riveistä löytyvä osaaminen ja ennen kaikkea into. Ja siitä se idea sitten lähti…

Suomenmestaruuskisoihin tarvitsee lajiliiton luvan ja sellainen saatiin Rullalautaliitolta pyytämällä. Paikaksi valitsimme Hertsikan mikro-rhinon. Kisaajat kannattivat Hertsikkaa, koska siellä kaikki pystyvät tekemään koko temppuvarantonsa, esimerkiksi isommassa Larun minissä homma olisi saattanut mennä perustemppujen hinkkaamiseksi ja sitähän emme halunneet. Toki, kun skeittauksen taso nousee, myös kisarampin koko voi kasvaa. Muutaman vuoden päästä tytöt kisaa sitten verttiä…

Etukäteen tehtävää

Kisojen järjestämisessä on paljon huomioitavaa tiedotuksesta vastuuvapautuskaavakkeisiin. Oma säätönsä on tietysti myös luvissa. Lupasäädöstä opimme sen, että ei kai niitä kaupungilta kannata kysyä kun eka pallotellaan henkilöltä toiselle ja vastausta ei ikinä saada. Poliisin kanssa homma onnistui vähän paremmin.

Oman ongelman tuotti sähkön saanti. Arvatkaa paljonko maksaa aloitusmaksu, että sähkön saa vetää sähkökaapista? Siis hinta ilman ainuttakaan kilowattisekuntia. No, veikkauksia? Viis hunttia. Arvasitko oikein? Kuulostaa sopivalta aloitusmaksulta vaikkapa Madonnan keikan sähköille, mutta ei ihan tämänkokoiseen tapahtumaan. Koska lupa-asiatkin oli puolitiessä kaupungin vastausten puuttumisten takia, päädyttiin DJ:n sijaan ostamaan yhdistykselle oma, akkukäyttöinen äänentoistolaite Ion block rocker, joka tällaiseen tilanteeseen riitti mainiosti.

Vaativa tehtävä oli myös soittolistan teko. Mikrofoniinkin piti joku värvätä höpöttämään, onneksi siihenkin hommaan saatiin yksi hallituksesta pakotettua.

Myös sponsseilla on merkittävä osa skabaa järjestettäessä. Tapahtumapalkinnot sponssasi Nikita, Electric, Les Ettes, She Rocks ja 101 skateboard jewellery, juomatarjoilusta huolehti Monster Energy Drinks. Kiitos sponsseille yhteistyöstä, kaikkea kivaa saivat sekä osallistujat että katsojat.

Katja vaihtoi toimenkuvan roudarista kisaajaksi ja siitä taas roudariksi, onneksi kasaushommat meni yhtä rennon tyylikkäästi kuin pivotitkin.

Eija vapauttaa järjestäjät kaikesta vastuusta.

…ja paikanpäällä säädettävää

Ensikertalaisille homma ei aina ole niin itsestään selvää, esimerkiksi teltan pystyttämiseen värvättiin kaikki parkissa aamupäivällä skeittaamassa olleet, ennen kuin se saatiin pystyyn. Mitään oikeita työkalujakaan ei tullut mukaan. Onneksi kaikki ruuvit olivat sopivan kokoisia, joten skedetuulilla selvittiin pitkälle.

Katja vaihtoi toimenkuvan roudarista kisaajaksi ja siitä taas roudariksi, onneksi kasaushommat meni yhtä rennon tyylikkäästi kuin pivotitkin.

Pahinta oli kuitenkin kokoajan päällä leijuva sateen uhka. Olimme sopineet varapaikaksi Kontulan hallin, mutta siinä vaiheessa kun kaikki oli Hertsikassa valmista, kisojen siirto olisi kyllä ottanut päähän aika rankasti. Ja ei hallin vuokraaminenkaan ilmaista ole, onneksi siitä ei tarvinnut maksaa kun sitä ei käytetty.

Ja kisa käyntiin

Kisaajia saatiin paikalle seitsemän. Kuulostaa ehkä vähältä, mutta me järjestäjät olimme oikein tyytyväisiä kisaajien määrään ja varsinkin laatuun. Myös katsojia oli paikalla varsin mukavasti, kuutisenkymmentä, ja siitä joukosta jo irtosi kannustustakin. Kannustus oli kuitenkin kovimmillaan kisaajien kesken.

Mikin varteen värvättiin Maili.

Tuomareina toimivat pitkän linjan skeittaajat Rad Mike ja Joni Kukkohovi. Ulkopuoliset ja pätevät tuomarit olivat skaballe tärkeät tasapuolisuuden vuoksi, koska kisaajat oli järjestäjien parhaista kavereista vähän tuntemattomimpiin nimiin.

Kisa vedettiin puolisen tuntia kestävinä jameina. Voittajaksi nousi monipuolisuudellaan Rosalinda Tuomaala, kisaraneissa mm. frontti fiftareita, switch droppauksesta rokkari ja feikki frontti axle. Toiselle sijalle ylsi Lotta Luoma mm. fakie smitheillä, ollie rokkareilla ja sweepereillä. Kolmannen sijan pokkasi Eija Joensuu, joka liukui tuomareiden mieleen ainakin pitkillä boardslideillaan ja feeblegrindeillaan.

Rosalindan voitokasta menoa.

Lisäksi kisattiin vielä best trick, mieleen jäi ainakin Katja Häklin fs fiftari to tail sekä bs air ja voiton kotiin vienyt Tiina Heikkilän bluntti nosegrabilla.

Onhan se hyvä, että kauimpaa tullut kilpailija saa isoimman palkinnon.

Leena ja Krista palkitsivat myös yleisöä.

Kannattaako?

Eihän tässä mitään järkeä ole omaa skeittausaikaansa tämmöiseen käyttää, mutta jotenkin sitä silti hyvä fiilis jää kun saa järkättyä kisat, missä tytöt on pääosassa. Ensi vuonna kisojen järjestäminen on tietysti helpompaa, kun osa hommista saattaa mennä jo rutiinillakin, joten ehkäpä perinne jatkuu. Sen verran tuoreet haavat ja järkkäreillä skeittausvaje, että ihan vielä ei mennä lupaamaan…

Niin, ja jos siis luulit että urakka on ohi kun kisapaikka hiljenee, niin tämä juttu on todiste siitä, että ei ole. Tulokset, kuvankäsittelyt, videoeditointi ja juttujen kirjoitus jatkuvat vielä hyvän tovin.

Teksti: Leena Vänni
Kuvat: Andreas Laukkanen

Paikka on mitä otollisin slaidaamisen harjoitteluun ja kisaamiseen, koska jyrkkyyttä, pituutta ja leveyttä on riittävästi. Autoja ei radalle päästetä enää kello kuuden jälkeen, joten vastaan posottavaa Porchea ei tarvitse pelätä. Muistetaan kuitenkin käyttäytyä kuten vieraiden pitää, eli kunnioittavasti ja asiallisesti. Roskat tulee kerätä mukaan ja kaikki juomapullot ynnä muut siivota pois radan varresta ja ottaa mukaansa (no brainer, duh!!). Jokainen varmasti ymmärtää millaista tuhoa radalle jäänyt lasipullo saattaa aiheuttaa yli satasta posottavaan motoristiin (pätee yhtälailla 40 km/h losottavaan lonkkaristiinkin). Lonkkaajilla on ratamestarin siunaus käyttää rataa, mutta se lupa lähtee nopeasti jos emme osaa käyttäytyä. Pidetäänkin siis paikka siistinä ja nautitaan Ahveniston erittäin kunkusta spotista jatkossakin!

Ohjelmassa siis Suomen kovimman slaidaajan etsimistä ja vapaamuotoista sessaamista kisaosuuden jälkeen. Hommahan ei maksa mitään ja Offshore on taas hoitanut paikalle hyviä palkintoja, sekä myyntipisteen, josta voit ostaa alan välineistöä hyvään hintaan. Paikalle kannattaa siis saapua, vaikka ei kisaan haluaisikaan osallistua! Tunnelma tulee olemaan rento ja pallogrillit on kuumana!

Video viime vuoden kisoista
Lisäinfoa
Facebook Event

Ruhje suosittaa erittäin vahvasti ja kiittää Offshorea jo etukäteen!!

Loaded Tan Tien

Wikipedian mukaan Dantian (myös Tan t’ien) on meditaatioon liittyvä piste, jolla on keskeinen merkitys itämaisissa hengitystekniikoissa ja kiinalaisessa lääketieteessä. Loaded on siis laajentunut kala-ateroista, Lähi-Idästä ja dervisheistä Kauko-Itään lautamalleissaan. Kummallisesta nimestään huolimatta lauta on näkemykseni mukaan “paranneltu versio” Dervishistä, jossa eniten häiritsi tailin ja nosen puute.

Selkeimmät parannukset: isompi nose ja taili sekä kunnon grippi.

Loadedin omassa lehdistötiedotteessa Tan Tienin kerrotaan sekoittavan carving-lautailun ja “edistyneen temppulaskemisen”. Lautaan on lisätty uusi “tekninen” grippi, joka “optimoi fleksienergian ja lisää futuristisen visuaalisen efektin”. “Monimutkaiset muodot” luovat “erittäin herkän” laudan, joka “lisää itsevarmuutta mutkissa, tempuissa ja slaideissa”.

Laudalla on pituutta 39″ ja wheelbasea 27″ (vertaa Dervishin 41,5″/33″ mittoihin). Se on suunniteltu 180mm reverse-kingpin-trukeille ja 70mm renkaille. Lähde: Loadedboards.com

Posti kuljetti hetki sitten tänne kesäasumukseni postitoimipaikalle Dropin marketin paketin, joka sisälsi paitsi Tan Tienin, myös Orangatang Stimulus 70mm/86a renkaat, Paris 180mm trukit ja Loadedin Abec5 -laakerit sekä ruuvit ja pehmennyspalat.

Lauta ei tosin ollut jostain syystä valmiiksi koottu ja paketista puuttuivat myös holkit laakerien välistä, mutta pienellä päänraavinnalla löysin työkalut laudan kokoamiseen täältä kesäasunnolta.

Samalla havaitsin, että Paris on siirtynyt nyt trukin reikien suhteen hybridikuvioon, eli trukeista löytyvät nyt paitsi “new school” -reiät, myös “old school” -reiät, eli ne vähän isommalla välillä varustetut. Tan Tienissä on tosin reiät molemmille, joten tässä tapauksessa ihan sama. Tärkeä tieto kuitenkin vanhempien lautojen omistajille.

Valmiina speedcheckeihin!

Pähkinänkuoressa: Dervishin paranneltu pikkuveli

Vuodesta 2005 alkaneen harrastusurani aikana en ole kohdannut mitään lonkkaria niin usein kuin Loaded Dervishin – ehkä korkeintaan Lush Baharin (tosin myös Kilimaa on ruvennut näkymään viime aikoina).

Kaiken kaikkiaan Dervishissä moni asia on kunnossa: mukava fleksi, jonka voi valita oman painon mukaan; hyvä sheippi niin muotonsa kuin mittojensakin puolesta ja toimiva drop-through-rakenne joka keventää potkuttelua. Kuten yllä mainitsin, ainoa asia, joka laudassa on jäänyt häiritsemään, on nosen ja tailin puute.

Mäenlaskijoille kyseessä ei edes ole mikään ongelma, mutta kaupunkikäytössä ja erinäisessä kikkailussa, esimerkiksi manualeissa, tailia jää usein kaipaamaan. Ceviche on kaupunkilautana ehkä vastaus näihin puutteisiin, mutta muuten se on melko yksipuolinen – mäkeen en sillä ihan heti lähtisi. Tan Tien on selvästi vastaus teknisempää freerideä hakevalle.

Selkeimmät parannukset: taili ja nose sekä parempi grippi

Tan Tien - pelkkä dekki

Loaded on erottautunut monista lautavalmistajista käyttämällä mustan gripin sijasta laudan pintaan suihkutettavaa grippiä.

Mainoskuvissa hyvältä näyttävä ratkaisu ei istu käytäntöön ihan yhtä hyvin, sillä lauta on pian kuitenkin erinäisessä smäidässä, kuten katupölyssä, kurassa ja niin edelleen. Dervishin tailintöpökästä kului grippi pois melkein heti, joten innokkaimmat kikkailijat asensivat griptapet melkein heti kättelyssä. Pidemmässä käytössä suihkugrippi (kuten mikä tahansa muukin grippi) kuluu joka tapauksessa pois ja uuden gripin toimiva asentaminen vaatii laudan hiomista.Tavallinen grippi on helppo irrottaa kuumailmapuhaltimella, tai vähän tehokkaammalla hiustenkuivaajalla.

Loaded on selvästi hoksannut tämän ongelman, ja nyt Tan Tienin pinnassa on nimenomaan mustia griptape-suikaleita, jotka lienee helppo irrottaa ja vaihtaa uuteen.

Päivitys 18.6.2010: Ensimmäiset vähän pidemmät sessiot isommissa mäissä Tan Tienin ja monen muun laudan kanssa ovat takana ja kokonaiskuva alkaa hahmottua. Tan Tien sai moitteita lyhyydestään verrattuna Dervishiin: “jalat löytävät Dervishissä heti paikkansa, siihen verrattuna Tan Tien tuntuu liian lyhyeltä.” Toisaalta tällaiset ovat pitkälti tottumuskysymyksiä: itselle taas Tan Tienin pituus oli juuri sopiva. Stimulus-renkaat olivat 86a-renkaiksi yllättävän pitävät, ja vaativat alkuun totuttelua. Tärinää ne sen sijaan imivät erittäin hyvin huonollakin asfaltilla, joten pelko liian kovista renkaista osoittautui aiheettomaksi. Tämä liittyy tietysti osaksi myös fleksaavaan dekkiin.

Tan Tien Tampereella

En enää välttämättä sanoisi Tan Tieniä suoranaisesti Dervishin “parannukseksi”, vaan enemmänkin se on variaatio samasta teemasta erilaisella painotuksella. Dervish sopii kenties paremmin isompiin mäkiin, Tan Tien on taas omimmillaan speedchekkailussa kaupungin kaduilla. Jään odottamaan muiden laskijoiden kommentteja, sillä omat tuntemukseni ovat vähintäänkin hämmentyneet. Ehdottomasti hyvästä laudasta on kysymys, mutta silti otan isoihin mutkamäkiin – ainakin toistaiseksi – mieluummin Kiliman.

Tan Tieniä on mahdollista kokeilla sessareilla ainakin Tampereella (majailen paikkakunnalla kesäkuun) ja Helsingissä (Juhana tilasi omansa samoihin aikoihin kanssani). Seuraa foorumia!

Teksti ja kuvat: Timo

Suomen lonkkariskene on kasvanut viimeisten vuosien aikana suhteellisen nopeaa vauhtia. Lautojakin täällä pohjolassa on alettu vuolla, vaikkei bambua kasvakaan muualla kuin Ikean kuvastoissa. Ensi keväänä markkinoille on tulossa uusi yrittäjä Lahdesta. Ruhje kävi kyselemässä tarkemmin Muotoilupaja Vanha Koulun perustaja Jani Välimäeltä, että mistä on kyse.

Kerro projektin taustoista, mikä johti oman laudan tekemiseen ja yrityksen perustamiseen?

“Ensikosketuksen lonkkarointiin sain opiskellessani Lahden Käsi- ja Taideteollisuusoppilaitoksessa vuonna 2001. Törmäsin metallipajalla tyyppiin, joka väsäsi koululla itselleen lonkkaridekin. Itselläni oli ollut kasarimallin lauta joskus 90-alussa ja kokeiltuani lonkkaria ero rullaavuudessa ja kääntyvyydessä oli tietty aika huima. Siitä innostus pikkuhiljaa kasvoi ja muutaman kuukauden päästä olin väsäämässä omaa lautaa.

Kaverini käytti betonimuottia laminointiin ja se tuntui aika pätevältä lujuutensa vuoksi. Veistin lastulevystä muotin varsinaiselle muotille ja valoin siihen puoli säkillistä betonia. Ensimmäisen puoliskon kuivuttua levitin muovikelmua väliin ja valoin toisen puoliskon. Rakensin muotin ympärille puristuskehikon ja ostin kaksi hallitunkkia itse puristukseen.

Muuten muotti onnistui oikein hyvin, mutta suunnittelussa olin ollut vähän liian optimistinen kaksoiskaarevien muotojen onnistumisessa ja niin joko laudan reunat olivat aina rypyssä tai keskikohta oli revennyt. Puu taipuu muttei juurikaan veny, se tuli opittua. Sillä muotilla ei tullut yhtään kunnon lautaa ja siellä se parhaillaan kasvaakin sammalta porukoiden takapihalla.

Tässä välissä kyllästyin väsäilyyn ja marssin kerralla Viiskulman lonkkarikauppaan ja ostin Sector 9:n Cloud Ninen kompliittina. Se oli oikein hyvä lauta, varsinkin kun myöhemmin hankin vielä isommat ja pehmeämmät pyörät siihen. Sillä tuli rullailtua paljon ja vieläkin se on toisinaan käytössä.

Oma väsäily alkoi kuitenkin taas kiinnostaa opiskellessani tuotemuotoilua Kymenlaakson Ammattikorkeakoulussa 2005. Siellä muotopuristekurssilla tein uuden muotin entisistä virheistä oppineena ja tällä kertaa laudoista alkoi tulla ihan oikean lonkkarin tuntuisia. Moni siellä oli laudoista kiinnostunut ja kavereille ehdinkin koulun ohessa puristella aika läjän dekkejä. Lonkkarointi tuntuu olevan tällä hetkellä kovassa huudossa ja miksei se myös säilyisi, koska neppilautailukin näyttää tulleen jäädäkseen.

Oman yrityksen perustaminen minulla oli mielessä jo ennen ammattikorkeaan menoa. Juuri äskettäin perustamani yrityksen nimi on Muotoilupaja Vanha Koulu ja sen toimialana on muotoilupalvelut, tilaustyöt (puu/metalli) sekä omien tuotteiden suunnittelu/valmistus. Lonkenstein-lautamerkki on siis yksi omista tuotteista. Vielä on auki mitä kaikkea Lonkenstein tulee pitämään sisällään, mutta tarkoitus on liittää siihen ainakin mm. t-paitoja ja huppareita.”

Minkä tyyppistä lautaa on tulossa?

“Valmistan siis laudat itse omalla pajallani. Kuitenkin muotteja on tarkoitus valmistaa niin monta, että laminointia voidaan tehdä sarjatyömäisesti katkoitta. Lonkensteinin imagona onkin olla suomalaista käsityötä ilman uniikkiuden lisähintaa. Tilauksesta tietysti valmistan juuri sellaisen laudan kuin asiakas pyytää, mutta tarjolla on myös dekkejä niille, jotka haluavat laatua kohtuulliseen hintaan.

Perusmalli, jota ensimmäisenä lähdetään valmistamaan on melko lähellä Sector 9:n Cloud Nineä. Se sopii niin alamäkeen kuin kaupungillekin. Siinä on kunnon kicktail ja pieni nose. Osa testimalleista oli melko joustavia, mutta lopullinen versio tulee olemaan aika jäykkä. Laudalla tulisi onnistua myös flipit. Parhaillaan kokeilen hiilikuitua jäykisteenä.”

Milloin ja mistä Lonkensteineja on saatavilla?

“Tuotekehitys on vielä käynnissä, mutta ensi kevääseen mennessä lautoja aivan varmasti on jo saatavilla. Lonkensteinille tulee omat kotisivunsa, josta lautoja voi tilata, mutta talven aikana niille tullaan etsimään jälleenmyyjiä ympäri Suomea. Jos lukee talven aikana Ruhjetta, niin varmasti pysyy tietoisena milloin voi tilailla omansa.

Lonkkaridekki tosin on sellainen tuote, johon ostaja mielellään ottaa tuntumaa ennen kauppoja. Ruhje varmaankin haluaa ensi tilassa antaa lukijoille arvionsa laudasta, mutta myös itse potentiaalisille ostajille tarjotaan mahdollisuutta kokeiluun. Sen vuoksi ensi kesänä olisi tarkoitus olla esillä kaikissa sessioissa ja kilpailuissa, joihin vain ehditään. Siellä ainakin Lonkesteiniin törmää jos ei muualla.”

Nopeasti prototyyppiä testanneena, Ruhjeen toimitus voi todeta, että ainakin prototyyppi vaikutti todella hyvältä!

-Juhana

Oskar “Roofy” Sahlin Liliekvist tunnettiin ruotsalaisessa lonkkariyhteisössä paitsi taitavana laskijana, myös longboard.eu -kaupan asiakaspalveluhenkilönä. Eräiden tietojen mukaan hän oli juuri matkalla hakemassa pientä tytärtään, ja käytti kulunutta lempilautaansa, joka oli kaupan edustajien mukaan todettu kuluneeksi ja pehmenneeksi. Kyseessä ei siis ollut mikään erityinen riskinotto, vaan Liliekvist käytti lautaansa puhtaasti kulkuvälineenä.

Asiasta lisää longboard.eu:n keskustelufoorumilla, Västerviks Tidning -lehden verkkosivuilla sekä kallio.org-foorumilla.

Ruhjeen toimitus esittää surunvalittelunsa ja haluaa muistuttaa kypärän käyttämisen tärkeydestä, myös kisojen ulkopuolella.

RIP RoofyO.

Toimitus

Ruhjeen testiryhmä sai käsiinsä Hubba 80s renkaat, jotka Overboard.fi on ottanut syksyn valikoimiinsa. Hubba 80s renkaat ovat 53mm ja pehmeydeltään 80a eli erittäin pehmeät tavalliseen rullalautaan. Tietämättä mitä ajatella ja ristiriitaisin tuntein Ruhjeen raati aloitti renkaiden arvostelun.

Testin ensimmäinen osuus oli renkaiden kruisattavuuden kartoitus. Kalle Rasinkangas rullasi renkailla Jyväskylän keskustassa ja yllättyi täysin renkaiden sulavasta menosta. ”Ei tätä neppikseksi uskois äänien ja tuntuman perusteella.” Renkaat eivät todella paljoa tärisseet tai äännelleet, oli alla sitten laatoitusta tai huonoa asfalttia. Liikkuminen näillä renkailla vaatii kuitenkin totuttelua, sillä vauhtia tulee verrattaen enemmän kuin kovemmilla renkailla ja vauhdin hallitseminen powerslaideilla on erittäin vaikeata.

Seuraavaksi testiryhmämme suuntasi Sepänaukiolle testaamaan renkaiden nepitysominaisuuksia. Testaajiksi värväsimme paikalla olleita skeittaajia, joita ei hirveän montaa ollut sadetta enteilevän sään vuoksi. Tuomas Laitiselle renkaat olivat positiivinen yllätys neppikseen. Pehmeyden tuoma tuntuma ja kruisattavuus sai erityistä kehua monilta, mutta parkkissa renkaat saivat myös haukkuja. Isoksi ongelmaksi muodostui renkaiden anteeksiantamattomuus, jonka Sami Kärnä toi esiin. Kovemmilla renkailla esimerkiksi pyörittämisen vajaaksi jääminen ei haittaa, sillä rengasta pystyy liu’uttamaan asfaltin pintaa ja jatkamaan matkaa. Pehmeillä renkailla loivakin sivusuuntainen alastulo saa laudan tökkäämään.

Sami Kärnä(oik.), Aaro Liinamo ja Olli Vesanen antamassa mielipidettä renkaista.

Yhteenvetona Hubban 80s renkaat ovat hyvät yleisrenkaat. Kruisattavuus nousi selväksi ykkösominaisuudeksi ja sitä varten renkaat varmasti on tehtykkin. Pelkkään parkkiin testaajat eivät renkaita ostaisi, vaikka pienen totuttelun jälkeen temput varmasti alkaisivatkin luistaa. Hubba -renkaan parhaita puolia on mahdollisuus rullata spoteilla minne tavallisemmilla kovilla renkailla ei olisi asiaa.

Jyväskylässä järjestettiin 25.7. Smooth Ride Longboard Session -tapahtuma ja järjestäjätahona toimi SPYM-extreme. Tapahtuma pidettiin Ainolan ässämäessä ja mainoksissa lupailtiin monenlaista ohjelmaa kisailun lisäksi. Koko viikon sadetta enteilleet säätiedotukset pitivät kuitenkin loppujen lopuksi paikkansa ja tapahtuman alkaessa mäki olikin jo märkä ja hetken päästä satoi lisää. Tunnelma oli epätoivoinen kyyristellessämme teltan alla. Tapahtuman jatkosta äänestettiin ja selvä enemmistö halusi laskea, joten tapahtumaa ei siirretty vaan sessailu alkoi todenteolla.

Monella paikallisellakin meni sormi suuhun kun mutkat piti taittaa vesiliirrossa.

Tapahtumapaikalla oli lautojen testaamista ja asiaan kuuluvan tavaran myyntiä, vapaata sessailua ja tietenkin laskukisa. Kisa järjestettiin aikakisana, jossa jokainen osallistuja laski kolme kertaa ja paras aika jäi voimaan. Toistakymmentä osallistujaa ilmoittautui kisaan. Palkintoja jaettiin neljän nopeimman lisäksi myös kovimmalle setittäjälle ja pannuttajalle. Illan pimetessä tapahtuma siirtyi sisätiloihin Bar Passioniin.

Kisan jälkeen ennen palkintojenjakoa tapahtuma-aikaa oli jäljellä vielä sen verran, että myös vapaata sessailua kerettiin näkemään. Ässämäessä nähtiin slaidailua, erikoisia laskutyylejä ja pari kertaa vedettiin viimeinen mutka suoraksi ja dropattiin suoraan laatoitukselle. Testilaudat olivat myös kovassa käytössä ja muutama ensikertalainenkin uskaltautui laudan päälle.

Nopeimmat laskijat olivat yhtä lukuunottamatta paikallisia. Palkinnot nopeimmista ajoista menivät seuraavasti: Kalle Rasinkangas neljäntenä, kolmantena Marko Pesonen, toisena Ville Hietala ja kisan voitti Jukka-Pekka Saarelainen. Marko Pesonen palkittiin myös kovimmasta setityksestä ja päivän pannun pamautti Atte Niittykangas. Palkintoina jaettiin dekkejä, renkaita ja lahjakortteja.

Ruhjeen toimitus tavoitti kisan nopeimman laskijan Jukka-Pekka Saarelaisen puhelimitse kisojen jälkeen. Saarelainen kertoi mäen olevan erittäin tuttu hänelle, mutta muiden laskijoiden tapaan aikaisemmin hiotut linjat eivät hyödyttäneet sadekelillä. Voittajan lauta pisti myös joidenkin silmään ja kysyessämme siitä Saarelainen hieman naurahti. Lauta on siis itsetehty, mutta kertaalleen mennyt poikki. Katkeamisen myötä laudan pituudesta katosi 30 cm, mutta hyvinhän tuo tuntui siltä kulkevan.

Kisan nopeimmat laskijat Kalle Rasinkangas (vas.), Jukka-Pekka Saarelainen, Marko Pesonen ja Ville Hietala. Palkintojenjaon aikana nähtiin viimein kauan kaivattu aurinkokin.

Vaikka tapahtuman alku ei enteillyt hyvää niin kuitenkin tapahtumasta kehkeytyi erittäin onnistunut eikä sade pilannut muuta kuin parit laakerit. Loukkaantumisilta vältyttiin paria ruhjetta lukuunottamatta ja järjestelyt toimivat hyvin. SPYM-extremen edustaja ja tapahtuman tiedottaja Arto Pitkänen puhui mahdollisista uusista sessareista extremelajien tiimoilta, joten kannattaa pitää silmät ja korvat auki!

-atte & tuure

]]> http://www.ruhje.fi/2009/08/maaseudun-kilpa-ajot/feed/ 0